Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Vakuutusoikeus katsoi, etteivät työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan jäsenet olleet esteellisiä käsittelemään takautuvasti maksettavan ansiopäivärahan viivästyskorkoa koskevaa vaatimusta, vaikka he olivatkin aiemmin hylänneet saman henkilön samoja ansiopäivärahoja koskevan vaatimuksen sillä perusteella, että katsoivat muutoksenhakijan työllistyneen päätoimisesti yrittäjänä.
Esitiedot
Työttömyyskassa oli hylännyt 10.6.2005 antamallaan päätöksellä A:n ansiopäivärahahakemuksen 1.5.2005 lukien, koska hän oli työllistynyt päätoimisesti yritystoiminnassa tai vastaavalla tavalla omassa työssään. A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvalautakunnalta (nykyisin työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta), joka hylkäsi A:n valituksen 8.11.2005 antamallaan päätöksellä. Työttömyysturvalautakunnan ratkaisukokoonpanossa oli kuusi jäsentä.
A haki vakuutusoikeudelta muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen. Vakuutusoikeus hyväksyi 16.11.2006 antamallaan päätöksellä A:n valituksen, kumosi työttömyysturvalautakunnan päätöksen ja määräsi työttömyyskassan suorittamaan A:lle ansiopäivärahaa 1.5.2005 lukien, mikäli hän muutoin täytti sen saamisen edellytykset. Vakuutusoikeus palautti asian työttömyyskassalle päätöksestään johtuneita toimenpiteitä varten.
Työttömyyskassa myönsi 20.12.2006 antamallaan päätöksellä A:lle ansiopäivärahaa 1.5.2005 lukien. A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta vaatien, että hänelle maksetaan takautuvasti 1.5.2005 lukien maksettaville ansiopäivärahoille viivästyskorkoa korkolain mukaisesti.
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen todeten perusteluissaan muun muassa, että työttömyyspäivärahan maksuvelvollisuus on julkisoikeudellisista perusteista johtuva velkasuhde, minkä johdosta korkolakia ei sovelleta työttömyyspäivärahaan ja viivästyskorkovaatimus oli siten lakiin perustumaton. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisukokoonpanossa oli kuusi jäsentä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen vaatien, että hänelle suoritetaan takautuvasti 1.5.2005 lähtien maksettaville ansiopäivärahoille viivästyskorkoa korkolain mukaisesti.
A oli vaatinut myös, että työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan jäsenet B, C ja D oli katsottava asiassa esteellisiksi, koska he olivat osallistuneet hänelle aikaisemmin 8.11.2005 annetun työttömyysturvalautakunnan päätöksen tekemiseen. Vakuutusoikeus kumosi myöhemmin viimeksi mainitun päätöksen. A:n mielestä B, C ja D olivat virkamiehiä tai muita julkista tehtävää hoitavia, joiden tekemien virheiden, lainvastaisen toiminnan ja laiminlyöntien johdosta hänen työttömyyskorvauksensa maksettiin viivästyneenä ja joita hänellä oli perustuslain mukaisesti oikeus vaatia tuomittaviksi rangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin sekä esteellisyysväitteen että viivästyskorkovaatimuksen osalta.
Äänestysratkaisu esteellisyysväitteen osalta (4 – 1).
Vakuutusoikeuden perustelut
Esteellisyysväite:
Työttömyysturvalain 12 a luvun 5 §:ssä säädetään, että asian käsittelyssä työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä.
Hallintolainkäyttölain 76 §:n mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Saman pykälän 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan jäsenet ovat ratkaisutoiminnassaan tuomarin asemassa. Asiat on ratkaistava työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa esteettömässä kokoonpanossa.
A on esittänyt esteellisyysväitteen, joka on kohdistunut työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan jäseniin B, C ja D. Vakuutusoikeuden käytettävissä olleista asiakirjoista ilmenee, että B, C ja D ovat olleet 8.11.2005 annetun työttömyysturvalautakunnan päätöksen ja 5.9.2007 annetun työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen antaneiden ratkaisukokoonpanojen jäseniä.
Ensin mainitussa päätöksessä on ollut kysymys A:n oikeudesta ansiopäivärahaan 1.5.2005 lukien. A:n oikeus ansiopäivärahaan oli evätty 1.5.2005 lukien, koska hänen oli katsottu työllistyneen päätoimisesti yrittäjänä. Työttömyysturvalautakunta hylkäsi 8.11.2005 antamallaan päätöksellä A:n valituksen työttömyyskassan päätöksestä. A:n valitettua työttömyysturvalautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen hyväksyi vakuutusoikeus 16.11.2006 antamallaan päätöksellä A:n valituksen, kumosi työttömyysturvalautakunnan 8.11.2005 antaman päätöksen, määräsi työttömyyskassan suorittamaan hänelle ansiopäivärahaa 1.5.2005 lukien, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset, ja palautti asian työttömyyskassalle päätöksestään aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Työttömyyskassa on 20.12.2006 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle ansiopäivärahaa 1.5.2005 lukien. A on valittanut työttömyyskassan päätöksestä työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle vaatien hänelle maksetuille ansiopäivärahoille korkolain mukaista viivästyskorkoa. Työttömyysturvalautakunnan muutoksenhakulautakunta on 5.9.2007 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n vaatimuksen viivästyskoron maksamisesta.
Vakuutusoikeus toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa on kysymys viivästyskoron maksamisesta takautuvasti maksetulle ansiopäivärahalle, kun taas aiemmin ratkaistussa asiassa on ollut kysymys oikeudesta päivärahaan. Kummassakin tapauksessa kysymys on ollut samoihin päivärahoihin liittyvästä vaatimuksesta. Viivästyskorkovaatimus voidaan kuitenkin tosiasiallisesti ratkaista vasta sen jälkeen, kun on tiedossa, että viivästyskorkoa vaativalla henkilöllä on oikeus päivärahaan. Tämän johdosta työttömyysturvalautakunnan jäsenien ei voida katsoa ratkaistessaan vuonna 2005 A:n oikeuden ansiopäivärahaan ottaneen ennakollisesti kantaa siihen, onko A:lla ollut oikeus viivästyskorkoon hänelle takautuvasti maksetuista ansiopäivärahoista. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, ettei ole oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla perusteltua aihetta epäillä, että työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan jäsenillä B:llä, C:llä ja D:llä olisi ollut viivästyskorkoasiassa ennakkoasenne heidän yrittäjyysasiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.
A on katsonut, että B, C ja D ovat virkamiehiä tai muita julkista tehtävää hoitavia, joiden tekemien virheiden, lainvastaisen toiminnan ja laiminlyöntien johdosta hänen työttömyyskorvauksensa on maksettu viivästyneenä ja joita A:lla on perustuslain mukaisesti oikeus vaatia tuomittaviksi rangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin. Tältä osin vakuutusoikeus viittaa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan tuomari on esteellinen, jos:
1) asianosainen on tuomarin tai hänen oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun läheisensä vastapuoli muussa oikeudenkäynnissä tai viranomaisen käsiteltävänä olevassa asiassa; tai
2) tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Vakuutusoikeus toteaa ensinnäkin, että vaikka B, C ja D ovat vuonna 2005 olleet tekemässä A:n valituksen hylkäävää päätöstä, jonka vakuutusoikeus on sittemmin kumonnut äänin 3 – 2, ei tämä seikka yksinään ole tehnyt B.stä, C:stä ja D:stä A:n vastapuolia eikä tehnyt heitä esteellisiksi käsittelemään A:n myöhempää valitusta.
Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, että A olisi viivästyskorkoasian ollessa vireillä työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa nostanut oikeudenkäyntiä tai muuta oikeudellista prosessia, jossa hän sekä B, C tai D olisivat olleet vastapuolina. Pelkästään sen, että A on viivästyskorkoasian yhteydessä esittämissään kirjelmissä kritisoinut työttömyysturvalautakunnan aiempaa yrittäjyysasiassa tekemää ratkaisua, ei voida objektiivisesti arvioiden katsoa aiheuttavan sellaista vastapuoliasetelmaa A:n sekä B:n, C:n tai D:n välillä, että se antaisi perustellun aiheen epäillä B:n, C:n ja D:n puolueettomuutta A:n viivästyskorkovaatimusta koskevassa asiassa.
Vakuutusoikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt muutakaan seikkaa, jonka perusteella B:n, C:n tai D:n voisi katsoa olleen esteellinen käsittelemään A:n viivästyskorkovaatimusta.
Viivästyskorkovaatimus:
Vakuutusoikeus hyväksyy työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.
Lainkohdat
Työttömyysturvalaki 12 a luku 5 §
Hallintolainkäyttölaki 76 §
Oikeudenkäymiskaari 13 luku 6 ja 7 §
Korkolaki 1 §
Työttömyyskassalaki 1 §
Eri mieltä olleen vakuutusoikeuden jäsenen äänestyslausunto
Kumoan työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan 5.9.2007 antaman päätöksen ja palautan asian työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle esteettömässä kokoonpanossa viivytyksettä uudelleen käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeuden enemmistön hylättyä A:n tekemän esteellisyysväitteen ilmoitan olevani viivästyskorkovaatimuksen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.
Esteellisyyden osalta totean perusteluinani seuraavaa.
Työttömyysturvalain 12 a luvun 5 §:ssä säädetään, että asian käsittelyssä työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä.
Hallintolainkäyttölain 76 §:n mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Saman pykälän 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan jäsenet ovat olleet ratkaisutoiminnassaan tuomarin asemassa. Asiat on ratkaistava työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnassa esteettömässä kokoonpanossa.
A on esittänyt esteellisyysväitteen, joka on kohdistunut työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan jäseniin B, C ja D. Vakuutusoikeuden käytettävissä olleista asiakirjoista ilmenee, että B, C ja D ovat olleet 8.11.2005 annetun työttömyysturvalautakunnan päätöksen ja 5.9.2007 annetun työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen antaneiden ratkaisukokoonpanojen jäseniä.
Ensin mainitussa päätöksessä on ollut kysymys A:n oikeudesta ansiopäivärahaan 1.5.2005 lukien. A:n oikeus ansiopäivärahaan oli evätty 1.5.2005 lukien, koska hänen oli katsottu työllistyneen päätoimisesti yrittäjänä. Työttömyysturvalautakunta hylkäsi 8.11.2005 antamallaan päätöksellä A:n valituksen työttömyyskassan päätöksestä. A:n valitettua työttömyysturvalautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen, hyväksyi vakuutusoikeus 16.11.2006 antamallaan päätöksellä A:n valituksen, kumosi työttömyysturvalautakunnan 8.11.2005 antaman päätöksen, määräsi työttömyyskassan suorittamaan hänelle ansiopäivärahaa 1.5.2005 lukien, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset, ja palautti asian työttömyyskassalle päätöksestään aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Työttömyyskassa on 20.12.2006 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle ansiopäivärahaa 1.5.2005 lukien. A on valittanut työttömyyskassan päätöksestä työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle vaatien hänelle maksetuille ansiopäivärahoille korkolain mukaista viivästyskorkoa. Työttömyysturvalautakunnan muutoksenhakulautakunta on 5.9.2007 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n vaatimuksen viivästyskoron maksamisesta.
Valituksessaan työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle A on muun muassa katsonut, että työttömyysturvalautakunnan liian pitkään kestäneen käsittelyn ja virheellisen päätöksen johdosta hän on kärsinyt oikeudenmenetyksen, koska hänelle on maksettu hänelle 1.5.2005 alkaen kuulunut ansiopäiväraha vasta työttömyyskassan 20.12.2006 antamalla päätöksellä ilman viivästyskorkoa. A on katsonut viimeksi mainitun päätöksen olevan korkolain ja perustuslain vastainen.
Totean, että lainkäyttöelimen jäsenten asiantuntemus ja puolueettomuus ovat keskeisessä asemassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle. Paitsi että jäsenten tulee olla objektiivisesti arvioiden esteettömiä, heidän tulee olla sitä myös subjektiivisesti arvioiden, eli asianosaisen näkökulmasta arvioituna.
Kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat, eli se, että muutoksenhakulautakunnan 8.11.2005 antama päätös on virheellisenä kumottu, A on valituksissaan katsonut kärsineensä oikeudenmenetyksen viimeksi mainitun päätöksen johdosta ja voimakkaasti kritisoinut muutoksenhakulautakunnan toimintaa 8.11.2005 ratkaistussa asiassaan ja, että kummassakin muutoksenhakulautakunnan ratkaisemassa valitusasiassa on ollut kysymys samoihin ansiopäivärahoihin liittyvästä vaatimuksesta, katson, että A:lla on objektiivisesti arvioiden ollut perusteltu aihe epäillä muutoksenhakulautakunnan jäsenten B, C ja D puolueettomuutta nyt käsiteltävänä olevassa asiassaan. Näillä perustein ja tuomarin esteettömyyden merkitys oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille huomioon ottaen katson, että on perusteltua epäillä jäsenten B, C ja D puolueettomuutta nyt esillä olevassa asiassa ja että he ovat olleet esteellisiä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla käsittelemään sitä muutoksenhakulautakunnassa.
Osasto
3
Äänestys
4 – 1