Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Eläketurvakeskus ei voinut tutkia lainvoimaisella päätöksellä ratkaistua asiaa uudelleen ja antaa siinä uutta valituskelpoista hylkäävää päätöstä.
Esitiedot
Eläketurvakeskus oli antanut A:lle 3.2.2006 päätöksen, jonka mukaan häneen ei sovelleta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä 1.1.2004 alkaen. Päätökseen ei oltu haettu valittamalla muutosta, joten se oli saanut lainvoiman.
Eläketurvakeskus hylkäsi 10.3.2008 antamallaan päätöksellä A:n 4.6.2007 saapuneen hakemuksen Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 1.1.2004 – 6.8.2004 välisenä aikana.
A haki Eläketurvakeskuksen 10.3.2008 antamaan päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta vaatien päätöksen kumoamista.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen todeten perusteluinaan muun muassa, että saadun selvityksen perusteella A:n asumisen ja ammatinharjoittamisen Suomessa ajalla 1.1. – 6.8.2004 ei voida arvioida muodostuneen siten tavanomaiseksi ja pysyväksi, että häneen voitaisiin soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen vaatien, että häneen sovelletaan Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä ajalla 1.1. – 6.8.2004.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja Eläketurvakeskuksen 10.3.2008 antama päätös poistettiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan Eläketurvakeskuksen tehtävänä on muun muassa ratkaista työnantajan, työntekijän, virkamiehen tai yrittäjän hakemuksesta, onko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EY:n sosiaaliturva-asetus) tai Suomen tekemien sosiaaliturvasopimusten sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien säännösten mukaan ulkomailla työskentelevään henkilöön sovellettava Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, ja antaa ratkaisusta asianosaisen pyynnöstä valituskelpoinen päätös.
Saman lain 3 §:n mukaan Eläketurvakeskuksen 2 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella antamaan päätökseen voidaan hakea muutosta tai Eläketurvakeskuksen antama lainvoimainen päätös voidaan poistaa siten kuin työntekijän eläkelaissa säädetään.
Työntekijän eläkelain 139 §:n mukaan jos asiassa ilmenee uutta selvitystä, eläkelaitoksen on tutkittava lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu asia uudelleen. Eläkelaitos voi tällöin aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn eläkkeen tai tarkistaa jo myönnetyn eläkkeen aikaisempaa suuremmaksi. Työntekijän eläkelain 139 § ei sisällä Eläketurvakeskusta koskevaa vastaavaa säännöstä.
Eläketurvakeskus on antanut A:lle 3.2.2006 valituskelpoisen päätöksen, jolla on hylätty hänen hakemuksensa Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 1.1.2004 alkaen. Päätöksellä ei ole evätty tai myönnetty eläkettä. A ei ole hakenut päätökseen muutosta valittamalla siitä eläkelautakuntaan (nykyisin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta), joten se on saanut lainvoiman. Eläketurvakeskus on antanut 10.3.2008 uuden päätöksen, jolla on hylätty A:n hakemus Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 1.1. – 6.8.2004 välisenä aikana. Koska kysymys Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta A:han 1.1.2004 alkaen on ratkaistu lainvoimaisesti jo Eläketurvakeskuksen 3.2.2006 antamalla päätöksellä, eikä Eläketurvakeskus ole ratkaissut asiaa uudelleen A:n eduksi asiavirheen korjaamista koskevan työntekijän eläkelain säännöksen nojalla, ei Eläketurvakeskuksen olisi tullut antaa 10.3.2008 uutta hylkäävää päätöstä samasta asiasta esitetyn uudenkaan selvityksen perusteella. Tähän nähden työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ei olisi tullut tutkia Eläketurvakeskuksen 10.3.2008 antamaa päätöstä koskevaa valitusta.
Lainkohta
Laki Eläketurvakeskuksesta 3 §
Osasto
2
Asian aikaisemmat vaiheet:
TELK/1904/3099/2008
ETK UVA-1278/04