Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Katsottiin, että A:lle tuli maksaa vanhuuseläkettä siten, että hänen työskentelystään ajalla 1.3.2009 – 30.9.2010 karttuu eläkettä 4,5 prosenttia eläkkeen perusteena olevista vuosiansioista, vaikka Ruotsista hänelle myönnettyä eläkettä ei ollutkaan kertasuoritettu.
Esitiedot
Eläkelaitos myönsi A:lle vanhuuseläkkeen 1.10.2010 alkaen. A:lle oli karttunut päätöksen mukaan ajalta 1.3.2009 – 30.9.2010 eläkettä 1,5 prosenttia, koska hänelle Ruotsista myönnettyä eläkettä ei ollut kertasuoritettu. Ruotsi oli myöntänyt A:lle vanhuuseläkkeen ja eläkettä oli maksettu hänelle ajalta 1.3.2009 – 30.9.2010. A:n oli katsottu olleen vanhuuseläkkeellä saadessaan Ruotsista eläkettä, minkä vuoksi karttumaprosentti oli ollut 1,5. A haki muutosta eläkelaitoksen päätökseen ja vaati työeläkkeensä laskemista uudelleen vuosien 2009 ja 2010 osalta siten, että karttumisprosenttina käytetään 1,5 prosentin sijasta 4,5 prosenttia.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut
Työntekijän eläkelain mukaan eläkettä karttuu puolitoista prosenttia niistä eläkkeen perusteena olevista vuosiansioista, jotka eläkkeensaaja ansaitsee työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen, vanhuuseläkkeen tai niitä vastaavan ulkomailta maksettavan eläkkeen aikana. Saadun selvityksen mukaan A on saanut Ruotsista myönnettyä vanhuuseläkettä ajalla 1.3.2009 – 30.9.2010. Tästä syystä A:lle on kyseisenä aikana karttunut eläkettä puolitoista prosenttia eläkkeen perusteena olevista vuosiansioista.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisuun ja vaati työeläkkeensä laskemista uudelleen 1.3.2009 – 30.9.2010 välisen työskentelyn osalta ja 4,5 prosentin karttuman käyttämistä. A katsoi tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, koska työeläkelaitos oli laskenut hänen työeläkkeensä 65 vuoden täyttämisen jälkeisen työskentelyn osalta 1,5 prosentin karttuman mukaan olettaen, että hän oli ollut eläkkeellä 1.3.2009 lähtien hänen otettuaan silloin vastaan Ruotsin noin kuuden kuukauden työskentelystään kertyneen 136 kruunun suuruisen kuukausittaisen vanhuuseläkkeen. A oli ilmoittanut todellisuudessa jääneensä eläkkeelle Suomessa 1.2.1998 alkaneesta työsuhteestaan 1.10.2010.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
1. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja eläkelaitos määrättiin maksamaan A:lle vanhuuseläkettä siten, että hänen työskentelystään ajalla 1.3.2009 – 30.9.2010 karttuu eläkettä 4,5 prosenttia eläkkeen perusteena olevista vuosiansioista. Asia palautettiin eläkelaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.
2. Eläkelaitos velvoitettiin asian näin päättyessä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut vakuutusoikeudessa asiamiehen toimenpiteiden osalta kohtuulliseksi arvioidulla 2.000 eurolla ja A:lle itselleen aiheutuneiden kulujen osalta 300 eurolla.
Ratkaisun perustelut
1. Työntekijän eläkelain 63 §:n mukaan eläkettä karttuu työansioista, jotka työntekijä on ansainnut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun. Eläke lasketaan kunkin vuoden työansioiden ja työntekijän iänmukaisten karttumisprosenttien perusteella.
Työntekijän eläkelain 64 §:n mukaan eläkettä karttuu 1,5 prosenttia niistä työansioista, jotka työntekijä on ansainnut 18 ikävuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta sen kuukauden loppuun, jona hän täyttää 53 vuotta. Eläkettä karttuu 1,9 prosenttia niistä työansioista, jotka työntekijä on ansainnut 53 ikävuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta sen kuukauden loppuun, jona hän täyttää 63 vuotta. Eläkettä karttuu 4,5 prosenttia niistä työansioista, jotka työntekijä on ansainnut 63 ikävuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta sen kuukauden loppuun, jona hän täyttää 68 vuotta.
Työntekijän eläkelain 67 §:n mukaan eläkettä karttuu 1,5 prosenttia niistä eläkkeen perusteena olevista vuosiansioista, jotka eläkkeensaaja ansaitsee työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen, vanhuuseläkkeen tai niitä vastaavan ulkomailta maksettavan eläkkeen aikana.
Työntekijän eläkelain 114 §:n 1 momentin mukaan eläkelaitos voi maksaa vanhuuseläkkeen kertasuorituksena, mikäli se on ennen saman lain 92-94 §:n mukaisen ensisijaisen etuuden vähentämistä pienempi kuin 20 euroa kuukaudessa. Edellä mainitun lainkohdan mukainen rajamäärä on vuoden 2009 indeksitasossa 23,84 euroa kuukaudessa ja vuoden 2010 indeksitasossa 24,62 euroa kuukaudessa.
Asiakirjoista ilmenee, että A:lle on myönnetty Ruotsista vanhuuseläke maaliskuusta 2009 lähtien. Ruotsin eläkeviranomaisen 3.3.2010 päivätyn maksuilmoituksen mukaan eläkkeen määrä on maaliskuusta 2009 alkaen helmikuuhun 2010 saakka ollut yhteensä 1.624 kruunua eli 135,33 kruunua kuukaudessa. Ruotsin eläkeviranomaisen 6.3.2010 päivätyn maksuilmoituksen mukaan eläkkeen määrä on maaliskuusta 2010 alkaen ollut 132 kruunua kuukaudessa. A on sittemmin pyytänyt eläkkeensä peruuttamista ja Ruotsin eläkeviranomainen on 26.7.2010 annetulla päätöksellä lopettanut eläkkeen maksamisen 1.6.2010 alkaen.
Ulkomainen eläke rinnastetaan kansallisiin eläkkeisiin, joten sen rinnalla tehdystä työstä karttuu uutta eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa. Kertasuoritetun eläkkeen jälkeen henkilön ei kuitenkaan voida katsoa olevan eläkkeellä ja siten kertasuoritetun työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeen aikana tehdystä työstä karttuu eläkettä henkilön iänmukaisesti. Eläkelaitos on maksanut kertasuorituksena eläkkeen, joka on ollut vuonna 2009 pienempi kuin 23,84 euroa kuukaudessa ja vuonna 2010 pienempi kuin 24,62 euroa kuukaudessa.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lle Ruotsista maksetun eläkkeen määrä olisi jäänyt Suomen eläkejärjestelmässä määritellyn kertasuorituksen rajamäärän alapuolelle kaikilla vuosien 2009 ja 2010 valuuttamuuntokursseilla laskettuna. Näin ollen mikäli Ruotsin eläke olisi myönnetty Suomen järjestelmästä, se olisi kertasuoritettu. Koska kertasuoritetun eläkkeen jälkeen henkilön ei katsota olevan eläkkeellä, vakuutusoikeus katsoo, että A:lle tulee karttua eläkettä 4,5 prosenttia hänen eläkkeensä perusteena olevista vuosiansioista ajalla 1.3.2009 – 31.9.2010.
2. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. A:n valitus on ollut aiheellinen. Näin ollen olisi kohtuutonta, että A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Sovelletut oikeusohjeet
Työntekijän eläkelaki 63 §, 64 §, 67 § ja 114 § 1 mom.
Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 mom.
Vakuutusoikeuslaki 16 §
Osasto
2