Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
TELK hylkäsi A:n valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
A vaati, että vanhuuseläkkeen määrää laskettaessa otetaan huomioon hänen Pohjola Vakuutus Oy:ltä saamansa korvaus 75 000,00 euroa saamatta jääneistä ansioista ajalta 1.3.2003–31.7.2013, sillä kyseinen suoritus on korvausta tapaturman 27.2.2003 vuoksi hänen saamatta jääneestä ansiotulostaan.
TyEL 70 §:n 1 momentin mukaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Tällainen vastike katsotaan eläkettä kartuttavaksi työansioksi myös silloin, kun sen maksaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä, palkkaturvalaissa (866/1998) tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai muu maksaja (sijaismaksaja).
TyEL 70 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuna vastikkeena työstä ei pidetä muun muassa työsopimuksen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta.
Saadun selvityksen mukaan Pohjola Vakuutus Oy on 8.1.2014 päivättyyn sovintosopimukseen perustuen suorittanut A:lle korvauksen saamatta jääneestä ansiotulosta. Kysymys on ollut X:n kaupungin vahingonkorvausvelvollisuuden täyttämisestä kaupungin Pohjola Vakuutus Oy:ssä olevasta vapaaehtoisesta vastuuvakuutuksesta.
TELK totesi, että pakollisiin tai vapaaehtoisiin vakuutuksiin perustuvat ansionmenetyskorvaukset eivät ole TyEL 70 §:ssä tarkoitettua eläkkeeseen oikeuttavaa työansiota eli vastiketta työstä, vaan vahingonkorvausta. TyEL 70 §:n 3 momentin luettelo suorituksista, jotka eivät ole vastiketta työstä, ei ole tyhjentävä. Kyse ei ole myöskään TyEL 74 §:n mukaisesta eläkkeeseen oikeuttavasta palkattoman ajan etuuden perusteena olevasta tulosta, jotka on lainkohdassa tyhjentävästi lueteltu.
Oikeudenkäyntikulujen osalta TELK totesi asiakirjoista ilmenevän, että eläkelaitoksen ja A:n asiamiehen välillä on käyty puhelinkeskustelu ja että sen mukaisesti eläkelaitokselle on toimitettu selvityksenä sovintosopimus ansionmenetyksestä maksettavasta korvauksesta. A on todennut pyytäneensä eläkelaitosta huomioimaan ansionmenetyksen vanhuuseläkkeensä määrässä. A:n mukaan eläkelaitos on ilmoittanut selvittävänsä asian. Eläkelaitoksen mukaan A on ainoastaan vapaamuotoisesti tiedustellut korvauksen vaikutuksesta eläkkeeseensä ja vastauksena tiedusteluun on ensin annettu 12.2.2014 päivätty kirje. Asiakirjoissa ei ole kirjallista eläkehakemusta tai oikaisuhakemusta.
TELK totesi, että saadun selvityksen perusteella on näyttöä selvityspyynnöstä mutta ei sellaisesta yksiselitteisestä vaatimuksesta, johon eläkelaitoksen olisi pitänyt heti antaa vastauksensa päätöksellä. Kun otetaan huomioon asiassa annettu ratkaisu ja se, että oikeudenkäynnin ei voida arvioida johtuneen eläkelaitoksen virheellisestä menettelystä, oikeudenkäyntikulujen jääminen A:n vahingoksi ei ole kohtuutonta.
TELK:n päätös on lainvoimainen.
Lainkohdat
Työntekijän eläkelaki 70 §, hallintolainkäyttölaki 74 §