Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A (edunjättäjän entinen puoliso) haki muutosta eläkelaitoksen päätökseen, jolla myönnettiin perhe-eläke hänen ja edunjättäjän yhteisille lapsille B:lle ja C:lle. Päätöksessä todettiin, että eläkettä laskettaessa on otettu huomioon muina edunsaajina D ja E (lesken omat lapset).
A pyysi tarkistamaan, onko D:llä ja E:llä oikeus perhe-eläkkeeseen. A:n mukaan edunjättäjällä ja leskellä oli avioero vireillä, jonka seurauksena molemmilla oli oma talous. He asuivat omissa talouksissaan väliseinällä jaetussa paritalossa. A:n mukaan selvitystä voi pyytää edunjättäjän äidiltä, joka voi todistaa väliseinän sulkemisesta sekä puolisoiden asumisjärjestelyistä.
TELK:n ratkaisu:
TELK hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä ja muutti eläkelaitoksen päätöstä todeten, että perhe-eläkettä määrättäessä otetaan huomioon edunsaajina vain B ja C.
TELK:n perustelut:
TELK totesi käsittelyratkaisun osalta, että valituksenalaisen päätöksen on katsottava sisältävän muutoksenhakukelpoisen ratkaisun myös D:n ja E:n perhe-eläke-oikeudesta, jotka vaikuttavat B:n ja C:n eläkkeiden määrään, joten he ovat tässä asiassa asianosaisia.
Pääasian osalta TELK totesi perusteluissaan, että työntekijän eläkelain (TyEL) 56 §:ssä on säädetty lapsen eläkeoikeudesta. Lainkohdan mukaan lapseneläkkeeseen on oikeus edunjättäjän lapsen lisäksi sellaisella lesken lapsella, joka asui edunjättäjän kuollessa tämän ja lesken kanssa samassa taloudessa.
Edunjättäjällä oli edunsaajina lapsia kahdesta avioliitosta. Ensimmäisen liiton lapset B ja C olivat edunjättäjän biologisia lapsia ja jälkimmäisen liiton lapset D ja E lesken omia lapsia. Kysymys on siitä, asuivatko D ja E edunjättäjän kuollessa edunjättäjän ja lesken kanssa samassa taloudessa.
TELK totesi, että lähtökohtana voidaan pitää sitä, että edunjättäjän, lesken ja lesken lapsen sama osoite edunjättäjän kuollessa merkitsee asumista samassa taloudessa, jos muuta selvitystä ei ole.
Edunjättäjä, leski ja lesken lapset D ja E ovat asuneet yhdessä omakotitalossa, joka on käsittänyt vanhan puolen ja lisäsiiven. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan edunjättäjällä ja leskellä on ollut avioero vireillä edunjättäjän kuollessa. A:n kertoman mukaan talon väliseinä oli laitettu umpeen, joten edunjättäjä ja leski lapsineen asuivat omilla puolillaan vastaten omista menoistaan ja yhdessä yhteisistä laskuistaan. Leski on todennut laittaneensa väliseinän umpeen ennen edunjättäjän kuolemaa haettuaan avioeroa. Hän laittoi väliseinän kiinni 12.8.2013 ja edunjättäjä kuoli 13.9.2013. Valokuvista ja pohjapiirustuksista ilmenee, että vanhan puolen ja lisäsiiven välinen kulkuyhteys on suljettu. Vanhan puolen ja lisäsiiven tiloihin on ollut erilliset sisäänkäynnit ulkoa. Edunjättäjän tilat ovat olleet vanhalla puolella ja lesken ja tämän lapsien lisäsiiven puolella. Molemmilla puolilla on ollut omat keittiötilat. Lisäksi ilmenee, että yhteisiksi tiloiksi on jäänyt autotalli, ullakko, kellari tai pannuhuone sekä sauna- ja pesutila. Leski on selvittänyt, että puolisoiden yhteisissä nimissä ollutta lainaa sekä kiinteistöön liittyviä vakuutus-, sähkö- ja vesimaksuja on maksettu edunjättäjän kuoleman jälkeen.
TELK arvioi tosiasialliset asumisjärjestelyt huomioon ottaen, että edunjättäjä, leski ja lesken lapset eivät ole enää edunjättäjän kuollessa asuneet samassa taloudessa niin kuin TyEL 56 §:ssä on edellytetään. Vireillä ollut avioero ja asumisjärjestelyt ovat liittyneet puolisoiden yhteiselämän ja -talouden päättämiseen, eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt järjestelyn tilapäisyyteen viittaavia seikkoja. Jäljelle jääneet yhteiset tilat eivät ole asuintiloja. Epätavanomaisena järjestelynä ei voida pitää sitä, että kahden tai useamman asunnon asuinrakennuksessa on yhteisiäkin tiloja. Lesken esittämissä laskuissa ja tiliotteissa ei voida arvioida olevan asiaan vaikuttavaa oleellista tietoa. Näin ollen D ja E eivät ole asuneet edunjättäjän kuollessa edunjättäjän ja lesken kanssa samassa taloudessa TyEL 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla, joten edunsaajina ovat vain B ja C.
Suullinen käsittelyn osalta TELK totesi, että kun otetaan huomioon asianosaisten kertomusten yhdenmukaisuus sekä sitä tukeva asiassa esitetty muu kirjallinen selvitys, TELK pitää ilmeisen tarpeettomana järjestää suullista käsittelyä nimetyn todistajan kuulemiseksi (edunjättäjän äiti). Samoin perustein TELK ei pidä myöskään tarpeellisena järjestää omasta aloitteestaan suullista käsittelyä asian selvittämiseksi.
TELK:n päätös on lainvoimainen.