Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
TELK hylkäsi A:n valituksen, jossa hän vaati osinkotulojensa huomioon ottamista eläkkeen laskennassa.
Lääkäri A vaati, että hänen eläkkeessään huomioidaan vuoden 2011 ansioina 101 018,15 euroa, vuoden 2012 ansioina 111 342,40 euroa ja vuoden 2013 ansioina 100 555,92 euroa. A viittasi verohallinnon 14.10.2014 antamiin oikaisupäätöksiin, joissa hänen vuoden 2011 ja 2012 ansiotuloihinsa on lisätty terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja tuottavan yhtiö X Oy:n C-sarjan osakkeille maksetut osingot (vuonna 2011 yhteensä 39 107,14 euroa ja vuonna 2012 44 851,80 euroa) sekä vuoden 2013 verotuspäätökseen, jonka mukaan hänen ansiotulonsa yhteensä ovat olleet 100 555,92 euroa.
TELK totesi, että esitetyn selvityksen perusteella A on ollut työsuhteessa X Oy:hyn. Y Oy (holding-yhtiö), jossa A on ollut osakkeenomistajana, on omistanut X Oy:n osakkeita.
TVL 33 b §:n 3 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta osakeyhtiöstä saatu osinko on ansiotuloa, jos osingon jakoperusteena yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Osinko on sen henkilön tuloa, jonka työpanoksesta on kysymys.
Verohallinnon työpanokseen perustuvan osingon verotuksesta antaman ohjeen (Dnro 1103/32/2009) mukaan työpanososinko voidaan jakaa osakeyhtiölle, jonka osakkeita työpanososingosta verovelvollinen henkilö omistaa (tällaista ”väliyhtiötä” kutsutaan seuraavassa holdingyhtiöksi). Holdingyhtiö voi sitten jakaa saamansa tulon edelleen osinkona verovelvolliselle.
Esitetyn selvityksen mukaan X Oy:n käyttämässä järjestelyssä C-sarjan osakkeille maksettava osinko perustuu yhtiöjärjestyksen mukaan omistukseen ja osinko jaetaan omistuksen perusteella. Verohallinnon oikaisupäätöksen mukaan osakkaat ovat kuitenkin sitoutuneet osakassopimuksen allekirjoituksella järjestelmään, jossa heidän omistamiensa C-sarjan osakkeiden määrä ja sitä kautta myös C-sarjan osakkeille maksettavan osingon määrä perustuu tosiasiassa heidän oman työpanokseensa eli kustannuspaikkansa tulokseen. Lisäksi osakaslääkärit ovat oikeutettuja vain omalla työllään omalle kustannuspaikalleen kerryttämäänsä tuloon. Näiden seikkojen perusteella verohallinto on katsonut, että osingonjako perustuu osakaslääkärin oman työpanokseen, vaikka yhtiöjärjestyksessä, osakassopimuksessa ja osingonjakopäätöksissä onkin kirjattu C-sarjan osakkeille jaettavan osingon perustuvan osakeomistukseen.
Jos työskentely kuuluu TyEL:n soveltamisalaan ja täyttää TyEL:n piiriin kuulumisen edellytykset, on työnantajan vakuutettava työntekijä TyEL:n mukaisesti.
TyEL 70 §:n 1 momentin mukaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä.
TyEL 70 §:n 3 momentin 12 kohdassa on todettu, että edellä mainittuna vastikkeena ei pidetä muun muassa yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa.
Vuoden 2005 työeläkelakiuudistuksessa (HE 39/2004, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi merimieseläkelain muuttamisesta sekä eläkelainsäädännön tarkistamiseksi) eläkkeen perusteena olevaa työansiota koskevaan pykälään ehdotettiin esimerkinomaista luetteloa eristä, joita ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä. Esityksen mukaan työansioon ei luettaisi sellaisia etuja tai suorituksia, jotka saadaan työsuhteen perusteella, mutta muuten kuin varsinaisena työstä sovittuna vastikkeena. Esityksen mukaan osakkaan saamaa voitto-osuutta tai osinkoa ei pidettäisi eläkkeen perusteena olevaan työansioon luettavana siltäkään osin kuin sitä verotetaan ansiotulona. Esitys perustui tältäkin osin soveltamiskäytäntöön. Vuoden 2007 työeläkelakien kokonaisuudistuksen yhteydessä osakkaan saaman voitto-osuuden tai osingon osalta ei tehty muutoksia, vaan kyseinen kohta siirrettiin TyEL:iin sellaisenaan (HE 45/2005, Hallituksen esitys Eduskunnalle työntekijän eläkelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi).
TELK totesi, että A on saanut osinkotuloa, joka on perustunut hänen omaan työpanokseensa. Osingonjakoa ei voida kuitenkaan pitää sellaisena varsinaisena työstä sovittuna vastikkeena, vaikka sitä on verotettu ansiotulona.
TyEL 70 §:n 3 momentin 12 kohdasta ja lain esitöistä ilmenevällä perusteella TELK katsoi, että A:n vuosina 2011, 2012 ja 2013 saamia osinkotuloja ei voida ottaa huomioon eläkkeen perusteena olevina ansioina.
TELK:n päätös on lainvoimainen.