Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Eläkelaitos Y vaati ensisijaisesti päätöksen kumoamista, koska Eläketurvakeskuksella ei ollut toimivaltaa kyseessä olevassa asiassa työntekijän eläkelain 10 §:n, työntekijän eläkelain 189 §:n eikä Eläketurvakeskuksesta annetun lain nojalla. Päätöksellä ei ollut myöskään näytetty yritysjärjestelyssä olevan kyse työntekijän eläkelain 189 §:n mukaisesta eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämisestä tai työeläkevakuutusmaksun välttämisestä ja eläkelaitos Y vaati tästä syystä toissijaisesti päätöksen poistamista ja asian palauttamista Eläketurvakeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi päätöstä tuli myös arvioida vakuutussopimuksen ja työeläkejärjestelmän vakiintuneiden riskinkantoperiaatteiden kannalta.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A Oy:n ja eläkelaitos Y:n valitukset.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Eläketurvakeskuksen toimivallasta
Työntekijän eläkelain (TyEL) 13 luvussa säädetään vakuuttamisen yleisvalvonnasta ja pakkovakuuttamisesta, eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen valvontavelvollisuudesta, eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen tarkastusoikeudesta, eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämisestä ja väärinkäytöstä sekä työeläkevakuutusmaksupetoksesta. Eläketurvakeskuksen ja eläkelaitoksen toimivalta vakuuttamisen valvonnassa on rinnakkainen ja TyEL 187 §:n mukaan eläkelaitos ja Eläketurvakeskus voivat keskenään sopia valvonnan tarkemmasta toimeenpanosta. TyEL 188 §:n mukaan myös tarkastusoikeuden käyttämisessä eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on yhtäläinen toimivalta.
Työntekijän eläkelain 189 §:n 1 momentissa ei ole määritelty toimivaltaa sen osalta kuka ratkaisee kysymyksen siitä, onko eläketurvan järjestämisvelvollisuutta kierretty tai väärinkäytetty. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että asiasta on annettava valituskelpoinen päätös, jos siinä on epäselvyyttä. Eläkelaitos ei voi antaa päätöstä asiasta, jos siihen liittyy eri eläkelaitosten ristiriitaisia intressejä ja eläkelaitokset ovat asianosaisen asemassa. Eläketurvakeskus on työeläkejärjestelmän keskuselin, jota voidaan pitää puolueettomana kyseisenlaisessa tilanteessa. Työntekijän eläkelain 10 §:n mukaan Eläketurvakeskus ratkaisee hakemuksesta sovelletaanko työhön työntekijän eläkelakia. Vastaavasti Eläketurvakeskusta on pidettävä toimivaltaisena eläkelaitoksen hakemuksesta antamaan päätöksen siitä, onko jokin menettely tehty työntekijän eläkelain 189 §:n tarkoittamalla tavalla eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämiseksi tai väärinkäyttämiseksi, kun eläkelaitos ei edellä mainittujen seikkojen perusteella ole kelpoinen päätöstä antamaan.
Ratkaisu pääasian osalta
Muutoksenhakulautakunta hyväksyy Eläketurvakeskuksen 9.8.2012 antamasta päätöksestä ilmenevillä perusteilla sen ratkaisun, että työntekijän eläkelain nojalla A Oy:stä B Oy:öön siirrettyjen työntekijöiden työnantajana ajalla 1.6.2010- 17.11.2011 on ollut A Oy, jolle kuuluu vastuu työntekijöiden lakisääteisen työeläketurvan järjestämisestä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Eläkelaitos Y haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista lakiin perustumattomana.
Eläkelaitos Y uudisti aikaisemmin esitetyt vaatimukset ja perustelut. Eläkelaitos Y:n mukaan Eläketurvakeskuksella ei ole toimivaltaa kyseessä olevassa asiassa työntekijän eläkelain eikä Eläketurvakeskuksesta annetun lain nojalla. Eläketurvakeskuksen päätöksellä ei ole myöskään näytetty yritysjärjestelyssä olevan kyse työntekijän eläkelain 189 §:n mukaisesta eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämisestä tai työeläkevakuutusmaksun välttämisestä. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ei ole käsitellyt eläkelaitoksen valituksella esitettyjä vakuutussopimukseen ja niihin liittyvien luottotappioriskien kantamiseen liittyviä seikkoja eikä myöskään Eläketurvakeskus ole käsitellyt asiaa päätöksellään tai lausunnollaan näiltä osin. Ratkaisuaan pääasian osalta muutoksenhakulautakunta ei ole perustellut erikseen, miltä osin eläkelaitos on viitannut aiemmin esittämäänsä.
Eläkelaitos Y:n mukaan Eläketurvakeskuksen ja eläkelaitosten välillä valvonnan toimivalta jakautuu siten, että eläkelaitos valvoo omien asiakkaidensa vakuuttamisvelvollisuuden täyttämistä ja Eläketurvakeskuksen valvonta on yleistä ja ennalta ehkäisevää. Toimivallan jako ilmenee työntekijän eläkelain 186 §:stä ja 187 §:stä. Valituksenalaisessa asiassa työntekijöiden eläketurva on järjestetty, jolloin näitä lainkohtia ei voida soveltaa eikä kyseessä siis voi olla myöskään eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertäminen. Eläkelaitos Y viittasi työntekijän eläkelain 189 §:ään ja katsoi, että toimivalta sen osalta, kuka ratkaisee kysymyksen siitä, onko eläketurvan järjestämisvelvollisuutta kierretty tai väärinkäytetty, on annettu eläkelaitoksille. Eläkelaitos Y korosti, että lainkohtaa ei voi tulkita muutoksenhakulautakunnan esittämällä tavalla, koska tulkinta ei perustu lakiin. Eläkelaitos Y:n mukaan työntekijän eläkelain 10 §:n ja 189 §:n ulottaminen Eläketurvakeskuksen valtaan antaa päätös työnantajan määrittämisestä ei voida katsoa perustuvan lakiin, koska 10 §:ssä nimenomaan rajoitetaan Eläketurvakeskuksen toimivalta sovellettavasta laista päättämiseen ja 189 §:n mukaan toimivalta on annettu eläkelaitoksille.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Vakuutusoikeus hyväksyy työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.
Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiassa esitetyn uuden selvityksen mukaan Satakunnan käräjäoikeus on 6.6.2014 antamassaan tuomiossa katsonut, että A Oy:n päätös siirtää työntekijät B Oy:n työntekijöiksi on tapahtunut vain verojen ja muiden palkan sivukulujen maksamisen välttämiseksi. Järjestely on ollut keinotekoinen, ja tosiasiassa työntekijöiden on katsottava olleen A Oy:n työntekijöitä, ja heidät on tullut vakuuttaa A Oy:n työntekijöinä. Vaasan hovioikeus on 9.6.2015 toimittanut asiassa tunnustamisoikeudenkäynnin. Hovioikeus ei ole 17.6.2015 antamassaan tuomiossa muuttanut Satakunnan käräjäoikeuden tuomiota edellä mainitun osalta.
Vakuutusoikeus katsoo, että asiassa ei ole uusikin selvitys huomioon ottaen esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä olisi syytä muuttaa.
Vakuutusoikeus toteaa vielä, että vakuutussopimukseen ja siihen sisältyvien luottotappioriskien kantamiseen liittyvien asioiden tutkiminen ei kuulu Eläketurvakeskuksen, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan eikä vakuutusoikeuden toimivaltaan.
Vakuutusoikeus katsoi, että Eläketurvakeskus voi tehdä ratkaisun työntekijän eläkelain 10 §:n nojalla siitä, että A Oy:stä B Oy:hyn siirrettyjen työntekijöiden työnantajana ajalla 1.6.2010 – 17.11.2011 on ollut A Oy, jolle kuuluu vastuu työntekijöiden lakisääteisen työeläketurvan järjestämisestä. Eläketurvakeskus otti ratkaisua tehdessään huomioon työntekijän eläkelain 189 §:n periaatteet eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämisestä ja väärinkäytöstä.
Eläkelaitos X haki työntekijän eläkelain 10 §:n nojalla Eläketurvakeskukselta päätöstä siitä, mikä taho oli B Oy:ssä vakuutettujen työntekijöiden työnantaja ajalla 1.6.2010 – 17.11.2011 ja oliko asiassa kyse työntekijän eläkelain 189 §:n mukaisesta eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämisestä tai työeläkevakuutusmaksun välttämisestä.
Eläketurvakeskus katsoi 9.8.2012 antamallaan päätöksellä, että A Oy:stä B Oy:hyn siirrettyjen työntekijöiden työnantajana ajalla 1.6.2010 – 17.11.2011 on ollut A Oy, jolle kuuluu vastuu työntekijöiden lakisääteisen työeläketurvan järjestämisestä. Eläketurvakeskus otti ratkaisua tehdessään huomioon työntekijän eläkelain 189 §:n periaatteet.
A Oy ja eläkelaitos Y hakivat muutosta Eläketurvakeskuksen 9.8.2012 antamaan päätökseen.
A Oy vaati, että Eläketurvakeskuksen 9.8.2012 antama päätös kumotaan ja B Oy katsotaan B Oy:hyn siirtyneiden työntekijöiden tosiasialliseksi työnantajaksi vedoten siihen, että B Oy:hyn siirtyneiden työntekijöiden tosiasiallinen työnantaja ei ole ollut A Oy vaan B Oy. A Oy:n ja B Oy:n välisillä järjestelyillä ei ole kierretty eläketurvan järjestämisvelvollisuutta tai vältelty työeläk evaku sua, eikä tällaista ole tosiasiassa tapahtunut.
Eläkelaitos Y vaati ensisijaisesti päätöksen kumoamista, koska Eläketurvakeskuksella ei ollut toimivaltaa kyseessä olevassa asiassa työntekijän eläkelain 10 §:n, työntekijän eläkelain 189 §:n eikä Eläketurvakeskuksesta annetun lain nojalla. Päätöksellä ei ollut myöskään näytetty yritysjärjestelyssä olevan kyse työntekijän eläkelain 189 §:n mukaisesta eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämisestä tai työeläkevakuutusmaksun välttämisestä ja eläkelaitos Y vaati tästä syystä toissijaisesti päätöksen poistamista ja asian palauttamista Eläketurvakeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi päätöstä tuli myös arvioida vakuutussopimuksen ja työeläkejärjestelmän vakiintuneiden riskinkantoperiaatteiden kannalta.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A Oy:n ja eläkelaitos Y:n valitukset.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Eläketurvakeskuksen toimivallastaTyöntekijän eläkelain (TyEL) 13 luvussa säädetään vakuuttamisen yleisvalvonnasta ja pakkovakuuttamisesta, eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen valvontavelvollisuudesta, eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen tarkastusoikeudesta, eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämisestä ja väärinkäytöstä sekä työeläkevakuutusmaksupetoksesta. Eläketurvakeskuksen ja eläkelaitoksen toimivalta vakuuttamisen valvonnassa on rinnakkainen ja TyEL 187 §:n mukaan eläkelaitos ja Eläketurvakeskus voivat keskenään sopia valvonnan tarkemmasta toimeenpanosta. TyEL 188 §:n mukaan myös tarkastusoikeuden käyttämisessä eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on yhtäläinen toimivalta.
Työntekijän eläkelain 189 §:n 1 momentissa ei ole määritelty toimivaltaa sen osalta kuka ratkaisee kysymyksen siitä, onko eläketurvan järjestämisvelvollisuutta kierretty tai väärinkäytetty. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että asiasta on annettava valituskelpoinen päätös, jos siinä on epäselvyyttä. Eläkelaitos ei voi antaa päätöstä asiasta, jos siihen liittyy eri eläkelaitosten ristiriitaisia intressejä ja eläkelaitokset ovat asianosaisen asemassa. Eläketurvakeskus on työeläkejärjestelmän keskuselin, jota voidaan pitää puolueettomana kyseisenlaisessa tilanteessa. Työntekijän eläkelain 10 §:n mukaan Eläketurvakeskus ratkaisee hakemuksesta sovelletaanko työhön työntekijän eläkelakia. Vastaavasti Eläketurvakeskusta on pidettävä toimivaltaisena eläkelaitoksen hakemuksesta antamaan päätöksen siitä, onko jokin menettely tehty työntekijän eläkelain 189 §:n tarkoittamalla tavalla eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämiseksi tai väärinkäyttämiseksi, kun eläkelaitos ei edellä mainittujen seikkojen perusteella ole kelpoinen päätöstä antamaan.
Ratkaisu pääasian osalta
Muutoksenhakulautakunta hyväksyy Eläketurvakeskuksen 9.8.2012 antamasta päätöksestä ilmenevillä perusteilla sen ratkaisun, että työntekijän eläkelain nojalla A Oy:stä B Oy:öön siirrettyjen työntekijöiden työnantajana ajalla 1.6.2010- 17.11.2011 on ollut A Oy, jolle kuuluu vastuu työntekijöiden lakisääteisen työeläketurvan järjestämisestä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Eläkelaitos Y haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista lakiin perustumattomana.
Eläkelaitos Y uudisti aikaisemmin esitetyt vaatimukset ja perustelut. Eläkelaitos Y:n mukaan Eläketurvakeskuksella ei ole toimivaltaa kyseessä olevassa asiassa työntekijän eläkelain eikä Eläketurvakeskuksesta annetun lain nojalla. Eläketurvakeskuksen päätöksellä ei ole myöskään näytetty yritysjärjestelyssä olevan kyse työntekijän eläkelain 189 §:n mukaisesta eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämisestä tai työeläkevakuutusmaksun välttämisestä. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ei ole käsitellyt eläkelaitoksen valituksella esitettyjä vakuutussopimukseen ja niihin liittyvien luottotappioriskien kantamiseen liittyviä seikkoja eikä myöskään Eläketurvakeskus ole käsitellyt asiaa päätöksellään tai lausunnollaan näiltä osin. Ratkaisuaan pääasian osalta muutoksenhakulautakunta ei ole perustellut erikseen, miltä osin eläkelaitos on viitannut aiemmin esittämäänsä.
Eläkelaitos Y:n mukaan Eläketurvakeskuksen ja eläkelaitosten välillä valvonnan toimivalta jakautuu siten, että eläkelaitos valvoo omien asiakkaidensa vakuuttamisvelvollisuuden täyttämistä ja Eläketurvakeskuksen valvonta on yleistä ja ennalta ehkäisevää. Toimivallan jako ilmenee työntekijän eläkelain 186 §:stä ja 187 §:stä. Valituksenalaisessa asiassa työntekijöiden eläketurva on järjestetty, jolloin näitä lainkohtia ei voida soveltaa eikä kyseessä siis voi olla myöskään eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertäminen. Eläkelaitos Y viittasi työntekijän eläkelain 189 §:ään ja katsoi, että toimivalta sen osalta, kuka ratkaisee kysymyksen siitä, onko eläketurvan järjestämisvelvollisuutta kierretty tai väärinkäytetty, on annettu eläkelaitoksille. Eläkelaitos Y korosti, että lainkohtaa ei voi tulkita muutoksenhakulautakunnan esittämällä tavalla, koska tulkinta ei perustu lakiin. Eläkelaitos Y:n mukaan työntekijän eläkelain 10 §:n ja 189 §:n ulottaminen Eläketurvakeskuksen valtaan antaa päätös työnantajan määrittämisestä ei voida katsoa perustuvan lakiin, koska 10 §:ssä nimenomaan rajoitetaan Eläketurvakeskuksen toimivalta sovellettavasta laista päättämiseen ja 189 §:n mukaan toimivalta on annettu eläkelaitoksille.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeus hyväksyy työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.
Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiassa esitetyn uuden selvityksen mukaan Satakunnan käräjäoikeus on 6.6.2014 antamassaan tuomiossa katsonut, että A Oy:n päätös siirtää työntekijät B Oy:n työntekijöiksi on tapahtunut vain verojen ja muiden palkan sivukulujen maksamisen välttämiseksi. Järjestely on ollut keinotekoinen, ja tosiasiassa työntekijöiden on katsottava olleen A Oy:n työntekijöitä, ja heidät on tullut vakuuttaa A Oy:n työntekijöinä. Vaasan hovioikeus on 9.6.2015 toimittanut asiassa tunnustamisoikeudenkäynnin. Hovioikeus ei ole 17.6.2015 antamassaan tuomiossa muuttanut Satakunnan käräjäoikeuden tuomiota edellä mainitun osalta.
Vakuutusoikeus katsoo, että asiassa ei ole uusikin selvitys huomioon ottaen esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä olisi syytä muuttaa.