Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Kuljetusyritys pyysi Eläketurvakeskukselta päätöstä siitä, mitä työeläkelakia (työntekijän vai yrittäjän eläkelaki) kuljetusyritykselle työtä tehneeseen A:han tuli soveltaa. A työskenteli kuljetusyritykselle kuorma-autonkuljettajana ja teki huolto- ja korjaustöitä. Palkka työstä maksettiin laskutuspalveluyrityksen kautta.
Kuljetusyritys mainitsi A:n olleen laskuttava vuokrakuljettaja ja kevytyrittäjä. Kuljetusyrityksen mielestä A ei ollut työsuhteessa kuljetusyritykseen. A kertoi olleensa kevytyrittäjä. Laskutuspalveluyrityksen mukaan A ei ollut laskutuspalveluyrityksen työntekijä. Laskutuspalveluyritys katsoi toimineensa vain laskutuspalveluyrityksenä. Työstä ei ollut kirjallista sopimusta.
Kuljetusyrityksen mukaan A kävi itse työmaalla kysymässä työtä. Kuljetusyrityksen mukaan se sopi suullisesti suoraan A:n kanssa A:n työskentelystä, työn ehdoista ja työstä maksettavasta korvauksesta. Kuljetusyrityksen ja A:n välillä oli työntekoa koskeva suullinen sopimus.
Selvityksen perusteella laskutuspalveluyrityksen ja A:n välillä ei ollut sopimusta työnteosta. Laskutuspalveluyrityksen mukaan se ei ollut sopinut A:n kanssa A:n työstä, työn ehdoista eikä työstä maksettavasta korvauksesta. Kuljetusyritys ja laskutuspalveluyritys kertoivat yhdenmukaisesti, että ne eivät olleet sopineet keskenään A:n työskentelystä kuljetusyritykselle, eivätkä myöskään työn ehdoista tai hinnasta. Kuljetusyritys ja laskutuspalveluyritys kertoivat yhdenmukaisesti myös, että laskutuspalveluyritys ei ollut välittänyt A:ta työhön kuljetusyritykselle. A:n työskentelyssä kuljetusyritykselle ei ollut kyse työvoiman vuokrauksesta, jossa A olisi laskutuspalveluyrityksen vuokraamana vuokratyöntekijänä ollut työssä kuljetusyrityksessä. Työvoiman vuokraus edellyttää, että työvoimaa vuokraavan yrityksen ja vuokratyöntekijän välillä on sopimus työnteosta, työsopimus, joka säilyy työvoimanvuokrausjärjestelyn ajan. A:n ja laskutuspalveluyrityksen välillä ei ollut sopimusta työnteosta. Työvoiman vuokraus edellyttää myös, että työvoimaa vuokraavan yrityksen ja vuokratyövoimaa käyttävän yrityksen välillä on vuokratyövoiman käytön mahdollistava sopimus. Laskutuspalveluyrityksen ja kuljetusyrityksen välillä ei ollut sopimusta työvoiman vuokrauksesta. Selvityksen perusteella laskutuspalveluyritys ei ollut A:han nähden työsuhteen työnantajan eikä myöskään toimeksiantosuhteen toimeksiantajan asemassa, vaan se oli toiminut laskutuspalveluyrityksen roolissa, kun se on hoitanut A:n työskentelyyn liittyvää laskutusta kuljetusyritykseltä.
Saadun selvityksen perusteella työntekoa koskeva sopimus oli ollut vain A:n ja kuljetusyrityksen välillä. Eläketurvakeskuksen mielestä A oli tehnyt sopimuksen perusteella henkilökohtaisesti työtä kuljetusyritykselle kuljetusyrityksen johdon ja valvonnan alaisena palkkaa vastaan työsuhteessa.
A:n työskentelystä ja työskentelyn ehdoista saadut tiedot viittasivat työsuhteeseen eikä yrittäjätoimintaan. A toimi autonkuljettajana. Ajotyö tehtiin kuljetusliikkeen ajokalustolla. A:lla ei ollut ajotyötä varten omaa tai vuokrattua kalustoa. Työhön käytettiin työnteettäjän välineitä, kuten työsuhteessa yleensä on. A:n työskentelyyn ei osoitettu liittyneen taloudellisia investointeja esimerkiksi kuljetuskalustoon eikä yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä. A:lla ei myöskään esitetty olleen esimerkiksi liikennelupaa tavarankuljetukseen. A:lla ei ollut toimintaa varten omaa toiminimeä tai yritystä. A:n ei osoitettu harjoittaneen ajotoimintaa omaan lukuunsa itsenäisesti ja yrittäjämäisesti. A:n muissakaan töissä (huolto- ja korjaustyöt) ei osoitettu olleen kyse A:n harjoittamasta yrittäjätoiminnasta. Lisäksi kuljetusyrityksen antama selvitys viittasi siihen, että A oli työtä kysyessään hakenut työpaikkaa ja työsuhteista työtä, eikä markkinoinut harjoittamaansa kuljetuspalvelutoimintaa. Työeläkelakeja sovellettaessa työnteettäjän määräysten mukaisesti työnteettäjän omistamalla ajoneuvolla ajotyötä tekevien henkilöiden, joilla ei ole omaa ajokalustoa ja jotka eivät harjoita yrittäjämäistä kuljetuspalvelutoimintaa, on vakiintuneesti katsottu työskentelevän työsuhteessa.
A teki ajotyötä kuljetusyritykselle henkilökohtaisesti. Kuljetusyrityksen asiakkaiden aikataulut olivat voineet vaikuttaneet siihen, miten kuljetusyrityksellä oli ollut tarjota A:lle työtä. Kuljetusyritys oli kuitenkin ollut se taho, joka oli osoittanut A:lle työtehtävät ja päättänyt A:n kuljetuksista ja niiden aikatauluista. Kyse oli ollut kuljetusyrityksen harjoittamasta elinkeinotoiminnasta, ja välitön hyöty A:n työskentelystä oli koitunut kuljetusyrityksen hyväksi. Käytännössä A:n työskentely oli voinut olla varsin itsenäistä. Kuljetusyrityksellä oli kuitenkin ollut mahdollisuus A:n työn johtoon ja valvontaan, ja se oli käytännössä myös ohjeistanut ja valvonut työtä. Nämä seikat viittasivat siihen, että A:n ajotyö, kuten muukin työ, oli ollut kuljetusyritykselle sen lukuun ja sen johdon ja valvonnan alaisena työsuhteessa tehtyä työtä.
A:n työskentely oli ollut epäsäännöllistä riippuen siitä, miten kuljetusyrityksellä oli tarjota työtä. A:lla oli mahdollisuus vaikuttaa tekemiensä työtuntien määrään, ja tätä kautta ansioiden määrään. A:n työskentelyn ehdot olivat joustavat työn tarjoamisen ja työn vastaanottamisvelvollisuuden suhteen. Nämä seikat eivät merkitse työn johto- ja valvontaoikeuden puuttumista. Nämä seikat eivät myöskään sellaisenaan merkitse, että kyseessä olisi työeläkelaeissa tarkoitetulla tavalla yrittäjänä tehty työ. A:n työskentelystä saadut tiedot viittasivat siihen, että kyseessä oli ollut joustava sopimusjärjestely, jossa työsuhteista työtä oli tehty sen mukaan, miten työtä oli ollut tarjolla ja miten ajankohdat olivat työntekijälle sopineet.
Kuljetusyrityksen mukaan se sopi suoraan A:n kanssa A:lle maksettavasta korvauksesta. Laskutushinnaksi oli sovittu 25 €/tunti. Kuljetusyrityksen mukaan se ei ollut yhteydessä laskutuspalveluyritykseen, vaan hoiti asiat A:n kanssa, joka oli yhteydessä laskutuspalveluyritykseen. Kuljetusyrityksen mukaan A:n työn perusteella laskutettuun summaan sisältyi A:n palkka kuluineen ja maksuineen sekä laskutuspalveluyrityksen osuus. Kuljetusyrityksen mukaan A:n kanssa oli sovittu, että työ laskutetaan laskutuspalveluyrityksen kautta, koska työ oli sesonkiluontoista. Kuljetusyrityksen mukaan se oli käsittänyt laskutuspalveluyrityksen hoitavan kaikki maksut työntekijän puolesta, mutta saaneensa sittemmin tietää, että työntekijän tuleekin itse ottaa eläkevakuutus, kuten laskutuspalveluyrityksen käyttöehdoissa mainitaan. Laskutuspalveluyrityksen mukaan kuljetusyritys oli maksanut A:n tekemän laskutuksen mukaisen summan laskutuspalveluyritykselle, ja laskutuspalveluyritys oli tilittänyt summan edelleen kevytyrittäjäpalvelun tavoin A:lle. Laskutuspalveluyrityksen mukaan A oli itse rekisteröitynyt palveluun käyttäjäksi ja liittynyt kevytyrittäjäksi.
Työstä maksetusta vastikkeesta saadut tiedot viittasivat työsuhteen perusteella maksettuun palkkaan eikä yrittäjälle maksettuun korvaukseen. A sai vastikkeen työstä tekemiensä työtuntien perusteella. Vastikkeen maksaminen aikaperusteisesti viittaa yleensä työsuhteeseen. Työsuhteeseen viittasi sekin, että kuljetusyrityksen mukaan A:lle kuului palkallinen vuosiloma tai sitä vastaavan korvaus. Saatu selvitys viittasi siihen, että A:lle maksettu tuntipalkka oli mahdollisesti ollut tavallista perustuntipalkkaa korkeampi. Käytettävissä ei kuitenkaan ollut tarkkaa selvitystä siitä, miten A:lle maksettava tuntihinta määräytyi, oliko hinnassa mahdollisesti otettu huomioon esimerkiksi A:n erityisosaaminen, tai mitä eri suorituksia sovittuun tuntihintaan sisältyi. Pelkästään tuntihinnan perusteella ei ollut osoitettavissa, että kyseessä olisi ollut yrittäjälle maksettu korvaus, etenkään, kun työskentelyn ehdoista ja olosuhteista saatu selvitys viittasi työsuhteeseen.
Käytettävissä ei ollut selvitystä, jonka mukaan A:lle olisi maksettu korvaus yrittäjältä tilatun toimeksiannon toteuttamisesta. A:lla ei esitetty olleen riskiä ansion saamatta jäämisestä tekemiltään työtunneilta tai riskiä ansion vähenemisestä esimerkiksi sen vuoksi, että hän olisi omalla kustannuksellaan ollut velvollinen korjaamaan virheellisen työsuorituksen, mikä vastuu yrittäjän toteuttamiin toimeksiantoihin usein liittyy. Kuljetusyritykseltä laskutettuun summaan oli liittynyt alv-osuus. Alv-osuus ei ole tyypillinen työsuhteen perusteella maksettavaan palkkaan liittyvä erä, mutta alv-osuuden sisältyminen hintaan ei sellaisenaan merkitse, että kyseessä olisi työeläkelaeissa tarkoitetulle yrittäjälle maksettava korvaus. Myöskään se, että työstä maksettava korvaus mahdollisesti on mitoitettu yrittäjätyön ansiotason suuntaisesti, ei ole sellaisenaan ratkaisevaa, kun työeläkelakien mukaan määritellään työeläkevakuuttamista. Eläketurvakeskuksen mielestä asiassa ei osoitettu A:lle maksetun suoritusta yrittäjänä tehdystä työstä. Eläketurvakeskuksen mielestä kuljetusyritys oli maksanut sen lukuun työsuhteessa tehdystä työstä A:lle palkkaa.
Työeläkelainsäädännössä ei määritellä kevytyrittäjää. Laskutuspalveluyrityksen käyttäminen työstä saadun korvauksen laskuttamiseen ja maksamiseen, tai työnsuorittajan nimittäminen kevytyrittäjäksi ei automaattisesti merkitse, että työeläkelakeja sovellettaessa työskentelyä pidettäisiin yrittäjänä tehtynä työnä. Laskutuspalveluyrityksen käyttö palkan maksamiseen tai laskuttamiseen on käytännön menettelyihin liittyvä seikka, jonka perusteella ei ratkaista työeläkevakuuttamista. Myöskään palvelun tarjoajan, esimerkiksi laskutuspalveluyrityksen, näkemys siitä, onko sen palvelua käyttävä työnsuorittaja työntekijä vai yrittäjä, tai laskutuspalveluyrityksen käyttöehtoissa mahdollisesti olevat kirjaukset työeläkevakuuttamiseen liittyvistä velvoitteista eivät ole työeläkejärjestelmää sitovia, kun työeläkelakien mukaan ratkaistaan työeläkevakuuttaminen.
Työeläkevakuuttaminen on lakisääteistä. Työeläkelakien mukaan määritellään, pidetäänkö työnsuorittajaa työeläkelakeja sovellettaessa työntekijänä vai yrittäjänä. Työntekosuhteen osapuolet eivät voi työeläkelaitosta sitovasti ja työeläkelainsäädännöstä poiketen pätevästi sopia siitä, katsotaanko työskentely työsuhteessa vai yrittäjänä tehdyksi. Työeläkelakien mukainen vakuuttamisvelvollisuus on olemassa, vaikka työskentelyyn sovellettavasta työeläkelaista mahdollisesti on ollut epäselvyyttä tai työntekosuhteen osapuolet mahdollisesti ovat mieltäneet työeläkevakuuttamisvelvollisuuden työeläkelainsäädännöstä poikkeavasti.
Eläketurvakeskuksen päätöksen mukaan A on työskennellyt kuljetusyrityksen johdon ja valvonnan alaisena työsuhteessa olevana työntekijänä ja työskentelyyn tulee soveltaa työntekijän eläkelakia. Näin ollen kuljetusyrityksellä on velvollisuus järjestää A:lle työntekijän eläkelain mukainen lakisääteinen työeläketurva laskutuspalveluyrityksen kautta A:lle maksamastaan palkasta. A ei ole työskennellyt työsuhteessa laskutuspalveluyritykseen. A:n työskentely kuljetusyritykselle ei ole ollut työeläkelaeissa tarkoitettua yrittäjänä tehtyä työtä.