Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
X Oy (Yhtiö) haki muutosta Eläketurvakeskuksen antamaan päätökseen työeläkelakien soveltamisasiassa. Päätöksen mukaan A:n työskentely Yhtiölle vuonna 2020 kuuluu työntekijän eläkelain soveltamisalaan. A on työskennellyt työsuhteessa Yhtiöön.
Yhtiö vaati Eläketurvakeskuksen antaman soveltamispäätöksen kumoamista. Yhtiön mukaan Eläketurvakeskuksen päätös perustuu virheelliseen käsitykseen Yhtiön ja A:n välisestä oikeussuhteesta. A ei ole työskennellyt työsuhteessa, vaan hän on ollut toimeksiantosuhteessa tehdyssä yrittäjätyössä, joten hänen tulee itse huolehtia yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisen eläketurvan järjestämisestä.
TELK hylkäsi valituksen. TELK hylkäsi Yhtiön vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. TELK määräsi Yhtiön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen yhteensä 1 860 euroa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut muutoksenhakulautakunnan päätöksen postituspäivästä. Ratkaisusta äänestettiin (6–4) pääasian osalta.
TELK totesi, että asiassa on kyse siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn ruokalähettinä Yhtiölle sen digitaalisen alustan puitteissa eli alustataloustyönsuorittajana. Kyseisenlaista työskentelyä koskevaa, muutoksenhakulautakunnan tulkintaa ohjaavaa oikeuskäytäntöä ei ole.
TyEL 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen TyEL:n mukaisen työeläketurvan, jos TyEL:n piiriin kuulumisen edellytykset täyttyvät. YEL 1 §:n 2 momentissa säädetyn mukaan yrittäjä vastaa lakisääteisen työeläketurvan järjestämisestä itselleen.
TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.
YEL 3 §:n 1 momentissa säädetyn mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.
TELK totesi, että työeläkelakien soveltamista koskevassa ratkaisussa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsopimuslain (TSL) 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä; työsuhteessa työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Työsuhteen olemassaolo edellyttää kaikkien edellä sanottujen tunnusmerkkien samanaikaista täyttymistä, ja viime kädessä merkitystä on kokonaisarvioinnilla huomioiden muun muassa erityisesti työnteon tosiasialliset olosuhteet. Työsuhteen tunnusmerkeistä keskeisin merkitys on käytännössä ollut työnantajan työn johto- ja valvontaoikeudella (direktio-oikeus).
Työsuhteessa on tunnusomaista, että työnantaja määrää, mitä työtä tehdään sekä missä, milloin ja miten työ tehdään, eli työnantajalla on viimekätinen päätösvalta työtä koskevissa asioissa, sekä oikeus valvoa, että työ tehdään määräysten mukaisesti. Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus merkitsee, että työntekijä on epäitsenäisessä asemassa suhteessa työnantajaan. Työsuhteessa työ tehdään henkilökohtaisesti työnantajan lukuun ja työn taloudellinen hyöty tulee työnantajalle.
Yrittäjä ei ole työsuhteessa tarkoitetuin tavoin työnantajan direktio-oikeuden alainen, ja yrittäjätoiminnalle onkin tunnusomaista itsenäisyys suhteessa työnteettäjään. Yrittäjä voi lähtökohtaisesti päättää itse muun muassa siitä, millaisia töitä tekee, ottaako työn vastaan, kuinka monen työnteettäjän kanssa asioi ja miten hinnoittelee työnsä. Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää itse myös työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa. Yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja saa tavallisesti maksun työn tuloksesta tai toimeksiannon suorittamisesta. Yrittäjällä on kannettavanaan yrittäjän riski ja vastuu työn tuloksesta sekä toimeksiantojen toteuttamisesta. Yrittäjä voi käyttää sopimusvelvoitteidensa täyttämiseen muuta henkilöä ja tyypillisesti investoi toimintaansa. Yrittäjätoiminnan itsenäisyydestä huolimatta työnteettäjä tai toimeksiantaja voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä tai muuten ohjeistaa sitä yleisen ohjausoikeutensa perusteella.
Työnantajan on vakuutettava työntekijä TyEL:n mukaan kyseisen lain soveltamisalasäännösten perusteella, ja yrittäjän on otettava YEL:n mukainen vakuutus yrittäjän toiminnan täyttäessä kyseisen lain vakuuttamisedellytykset.
Työn tekemisestä sopimuksen perusteella ja henkilökohtaisesti sekä työn siirtämisestä toiselle
Esitetyn selvityksen mukaan A:n työskentely on perustunut hänen ja Yhtiön välillä 7.4.2020 tehtyyn kirjalliseen sopimukseen, joten sopimustunnusmerkin voidaan katsoa sinänsä täyttyvän. Osapuolet ovat sopineet työn teosta. Sopimuksessa käytetty nimike ja muu muotoilu viittaa siihen, että A:n työskentelyn on tarkoitettu olevan muuta kuin työsuhteessa tehtävää työtä, mutta tässäkin suhteessa työntekosuhteen tosiasiallista luonnetta on pidettävä ratkaisevana. Sovellettavasta eläkelaista ei ole myöskään mahdollista sopia eläkevakuuttajaa sitovasti. Se miten A on mieltänyt tulevan työskentelynsä luonteen sopimusta tehtäessä, ei selviä asiakirjoista. A on tehnyt työeläkelakien soveltamista koskevan ratkaisupyyntönsä kohta sen jälkeen, kun hänen lyhytaikaiseksi jäänyt työskentelynsä päättyi.
Työsuhteen tunnusmerkkeihin kuuluu henkilökohtainen työntekovelvoite, eikä työntekijä voi ilman työnantajan hyväksyntää laittaa ketään toista sijaansa tai käyttää apulaista. Työsuhteessakin on siis sopimus- tai suostumusperusteisesti mahdollista, että työntekijä käyttää sijaista tai vastaavaa järjestelyä. Yhtiö on vedonnut siihen, että A ei ole sitoutunut henkilökohtaiseen työsuoritukseen. TELK totesi, että A on tehnyt sopimuksen omissa nimissään, ja lisäksi sopimuksessa on erikseen määritelty edellytyksistä käyttää toimeksiantojen suorittamiseen toista osapuolta tai alihankintaa. TELK katsoi, että A on sopimuksen perusteella sitoutunut tekemään Yhtiölle työtä henkilökohtaisesti, ja näin hän on myös toiminut ruokalähetin työssään. Sopimusehtojen mukaisesti A on voinut väliaikaisesti käyttää sijaista tai alihankintaa toimeksiantojen suorittamiseen, mutta sopimalla siitä ensin Yhtiön kanssa kirjallisesti. Yhtiön mukaan se ei ole käytännössä edellyttänyt kirjallista etukäteisilmoitusta sijaisen tai alihankinnan käyttöön liittyen, ja A onkin esittänyt päivitetyn sopimusmallin. Tällä seikalla ei ole kuitenkaan merkitystä nyt käsillä olevassa tapauksessa. TELK katsoi henkilökohtaisuutta koskevan tunnusmerkin täyttyvän.
Yhtiön ja A:n yhtenevän käsityksen mukaan A on saanut samanaikaisesti työskennellä muille työnteettäjille. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi menetellyt näin tai että hän olisi Yhtiölle työskentelynsä aikana tarjonnut työpanostaan ruokalähettinä eri toimijoille. TELK totesi, että työsuhteessa työntekijällä on yleinen uskollisuusvelvollisuus ja tämän ilmentymä on esimerkiksi työnantajaa vahingoittavan kilpailun kielto. Näitä rikkomatta työntekijä voi kuitenkin tehdä samaa tai muuta työtä toiselle työnantajalle, myös oman työnantajan kilpailijalle. A:n oikeutta työskennellä muille työnteettäjille ei siten voida pitää Yhtiön esittämällä tavalla työsuhdetta vastaan puhuvana seikkana.
Vastikkeesta ja työnantajan lukuun toimimisesta
A:n ja Yhtiön välisessä sopimuksessa on määritelty työsuorituksen vastikkeeksi tuntiperusteinen rahapalkkio, jonka määrään vaikuttaa viikonpäivä, ja kiinteä palkkio suoritetusta ateriatoimituksesta. Sopimusmääräysten mukaan palkkio kattaa kaikki polkupyörälähetille aiheutuvat kustannukset. TELK totesi, että Yhtiön A:lle tarjoama sopimus on luonteeltaan vakiosopimus, ja asiassa on ilmennyt, että A ei ole voinut itse vaikuttaa palkkion määräytymisen perusteisiin eli käytännössä hinnoitella kuljetustyötään. Yhtiön onkin katsottava määritelleen työsuorituksesta maksettavan vastikkeen, mikä viittaa työsuhteeseen ja kuljetuspalkkion olevan luonteeltaan palkkaa. Sopimuksessa käytetyllä vastikkeen nimityksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa työntekosuhteen oikeudellista luonnetta. A:lla ei ole ollut työskentelyään varten yritystä tai toiminimeä, mutta toisaalta yrittäjäkin voi lähtökohtaisesti järjestää toimintansa muodon haluamallaan tavalla. Yhtiö on maksanut palkkiot A:lle henkilökohtaiselle pankkitilille.
Työsuhteessa työstä tulevan välittömän hyödyn on tarkoitus koitua työnantajan hyväksi. TELK totesi A:n hyötyneen työskentelystään saamansa vastikkeen myötä, mutta työskentelyn välittömän hyödyn koituneen Yhtiön hyväksi. A on siten toiminut Yhtiön lukuun, ja kyseinen tunnusmerkki työnantajan lukuun toimimisesta sinänsä täyttyy.
Yrittäjäriskistä, kulujen korvaamisesta ja direktio-oikeudesta
Yrittäjätyölle on tunnusomaista yrittäjäriski eli taloudellinen riski tehtävästä työstä ja sen laadusta. Kuitenkin yrittäjätoiminnan harjoittaminen voi olla mahdollista myös suhteellisen vähän pääomaa sitovasti ja pienillä kuluilla toiminnan laatu ja laajuus huomioiden, ja viime kädessä kyse on toiminnan saamisesta kannattavaksi.
A on käyttänyt työssään omaa polkupyörää ja puhelinta, ja vastannut sopimusehtojen mukaan kaikista toiminnan kuluistaan, eikä näitä kuluja ole hänelle myöskään Yhtiön toimesta korvattu. Menettely omien välineiden ja niistä aiheutuneiden kustannusten suhteen on ollut epätyypillinen työsuhteelle, mutta tämäkään seikka ei sellaisenaan osoita toiminnan olevan yrittäjätoimintaa. TELK katsoi muun selvityksen puuttuessa, että polkupyörän ja puhelimen käyttämisestä työhön A:lle eivät todennäköisesti ole niin merkittäviä, että ne olisivat aiheuttaneet A:lle sanottavampaa taloudellista riskiä hänen työssään. Yhtiö on antanut A:n käyttöön korvauksetta lämpölaukun ruokalähetysten kuljettamista varten, eikä A:n työskentelyn aikaan rikkoutuneista varusteista ole laskutettu. A:lla on siten ollut käytössä Yhtiön tarjoama työväline, jonka kustannuksista Yhtiö on mahdollisesti vastannut.
A on ruokalähetin työssään Yhtiölle voinut vaikuttaa vastaanottamiensa töiden määrään, ja tällä on ollut merkitystä hänen ansiotasonsa kannalta. TELK totesi, että suoritteiden määrään sidottu palkan muodostumisen tapa on mahdollista työsuhteessa. Yhtiön selvittämän mukaan A:lta jää kuljetuspalkkio saamatta lähinnä tilanteessa, jossa kuljetus jää toimittamatta A:n omaan toimintaan luettavasta syystä. A:n ei voida todeta olleen velvollinen omalla kustannuksellaan hyvittämään tai korjaamaan virhettä työsuorituksessa, mikä vastuu yrittäjällä yleensä on toimeksiannoistaan.
TELK katsoi, että A:lla kokonaisuutena arvioiden ei ole ollut tyypillistä yrittäjäriskiä toiminnassaan ruokalähettinä.
Työsuhteessa työnantajalla on oikeus työskentelyn johtoon ja valvontaan, ja tämän niin sanotun direktio-oikeuden olemassaolon täyttyminen ei edellytä tosiasiallista johto- ja valvontaoikeuden käyttämistä. Työsuhteessa työnantajalla on oikeus määrätä työn suoritustavasta, laadusta ja laajuudesta sekä työnteon ajasta ja paikasta. Työsuhteessa työ voi kuitenkin olla järjestetty niin, että tarvetta työnantajan konkreettisille työn johto- ja valvontatoimille ei juuri ole. Direktio-oikeuden olemassaoloa arvioitaessa otetaan huomioon tosiasialliset työskentelyolosuhteet.
Yhtiön liiketoimintamalli perustuu digitaaliseen alustaan (sovellukseen), ja merkitystä on sillä, miten alustan algoritmi toimii. Selvityksen mukaan Yhtiön alusta ennustaa, määrittelee ja tarjoaa kuljetusikkunoita kuljetuksia varten. Kerätyn tiedon pohjalta Yhtiö ennustaa aktiivisimpia kuljetusikkunoita ja määrittelee tarjolla olevat kuljetusikkunat. Valitsemiensa kuljetusikkunoiden sisällä ruokalähetit valitsevat kuljetuksia itselleen. Alustan algoritmi on ryhmitellyt ruokalähettejä eri ryhmiin (batch) lähettien aktiivisuuden mukaan, ja kuljetusikkunoita on tarjottu ryhmän etusijan mukaan ryhmäkohtaisesti. Yhtiö on kertonut, että ruokatoimitusten määrään, sijaintiin ja ajankohtaan vaikuttavat asiakaskysyntä ja ravintoloiden aikataulut, ja lähetti suunnittelee kuljetuksen reitin kuljetustehtävän puitteissa. Alusta on määritellyt kuljetukselle toimitusajankohta-arvion, jossa pysymisestä lähetti osaltaan huolehtii. Yhtiö on seurannut järjestelmässä tilauksen kulkua, ja ollut tarvittaessa alustan tai Yhtiön henkilöstön välityksin yhteydessä lähettiin. Yhtiön puolelta on selvitetty toimituksiin liittyviä ongelmatilanteita sekä opastettu ruokalähettityöhön ja alustan käyttöön.
A on tehnyt ruokalähetin työtä Yhtiölle sen alustan kautta edellä kuvatun mukaisesti. Asiassa on ilmennyt, että A:n työlle ei ole sovittu vähimmäismäärää, ja A on muutoinkin voinut itse päättää käytettävissä olostaan ja alustalla tarjottavien tehtävien hyväksymisestä. A:n voidaan katsoa sopineen Yhtiön kanssa työn tekemisestä tarpeen mukaan, ja tämän tyyppinen työnteon tapa on työsuhteessa mahdollinen. Keskeisenä Yhtiön liiketoiminnalle kuvautuu sen käyttämä ja ylläpitämä alusta, ja automatisoitunakin alusta on osa Yhtiön toimintaa. TELK katsoi, että kyse ei ole vain eri toimijoiden yhteen saattamisesta alustan välityksellä. Yhtiö on käyttänyt alustaa liiketoiminnassaan kuljetustehtävien hankkimiseen ja tarjontaan A:lle, ja se on voinut vaikuttaa myös A:lle tarjottavien kuljetustehtävien määrään ja paikkaan sekä valvoa ja johtaa työtä. Yhtiöllä kuvautuu olleen oikeus ja mahdollisuus A:n työn johtoon ja valvontaan myös henkilöstönsä kautta.
Johtopäätös
TELK arvioi edellä esitettyjen seikkojen perusteella työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän A:n ja Yhtiön välisessä oikeussuhteessa. A on tehnyt työtä sopimuksen perusteella Yhtiön lukuun henkilökohtaisesti ja vastiketta vastaan. Työn tekemiseen liittyvät olosuhteet ja tekijät kokonaisuutena huomioiden A on tehnyt työtä Yhtiön johdon ja valvonnan alaisena.
TELK katsoi kokonaisuutena arvioiden, että A:n työskentely Yhtiölle vuonna 2020 on tapahtunut työsuhteessa, joten hänen työskentelyynsä on sovellettava työntekijän eläkelakia. Näin ollen ei ole perusteita valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen Yhtiö velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäynnin osapuolena olevan A:n oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen yhteensä 1 860 euroa esitetyn laskun mukaisesti. Yhtiöllä ei ole ollut huomautettavaa kulujen määrästä.
TELK arvioi, että asian näin päättyessä Yhtiön oikeudenkäyntikulujen jääminen sen itsensä vastattavaksi ei ole kohtuutonta.
Eriävät mielipiteet:
Hyväksymme valituksen.
Perustelut: Saadun selvityksen perusteella arvioituna A:n työskentelyyn Yhtiölle vuonna 2020 ei voida soveltaa työntekijän eläkelakia, koska A:n on katsottava olleen yrittäjäasemassa tässä toiminnassaan. Arvioinnissa olemme huomioineet muun muassa A:n oikeuden valita hoidettavat työkeikat, mahdollisuuden ottaa toimeksiantoja myös kilpailevalta yritykseltä ja omat työvälineet. Yhtiö ei ole myöskään päättänyt siitä koska, missä ja miten työ tehdään. A:n työsuoritukseen kohdistunut valvonta on ollut vähäistä eikä poikkea luonteeltaan siitä, miten kuljetusalalla yleensä tilaaja valvoo kuljetusyrityksen toimintaa, kuten missä paketti kulkee ja koska toimitettiin perille. Vastuultaan A:n toiminta ruokalähettinä on alihankkijan asemaan rinnastuvaa, ja A on kantanut riskin siitä, tuleeko hänelle riittävästi tilauksia vai ei. A:n ja Yhtiön välisestä sopimuksesta toteamme vielä, että vakiosopimukset ovat yritysten välillä tavanomaisia.
TELKin päätös ei ole lainvoimainen.
Lainkohdat
Työntekijän eläkelaki 1 § ja 2 § Yrittäjän eläkelaki 1 § ja 3 § Työsopimuslaki 1 luku 1 § Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki 95 § ja 100 §