Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Tarkastuksen tehtyään Italian sosiaaliturvalaitos INSP totesi, että Bergamossa sijaitsevalla Orio al Serion lentokentällä työskentelevät 219 Ryanairin työntekijää tekivät työtä Italian alueella ja että heidät oli Italian oikeuden ja asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan mukaisesti vakuutettava kesäkuun 2006 ja helmikuun 2010 välisenä aikana INPSissä.
Toinen Italian sosiaaliturvalaitos INAIL katsoi myös, että Italian oikeuden mukaan kyseiset työntekijät piti vakuuttaa muuhun kuin lentotyöhön liittyvien riskien varalta 25.1.2008–25.1.2013 välisenä aikana INAILissa, sillä he toimivat tämän laitoksen mukaan Orio al Serion lentokentällä olevalla Ryanairin kotiasemalla.
INPS ja INAIL vaativat siksi Ryanairia maksamaan näitä ajanjaksoja koskevat sosiaaliturva- ja vakuutusmaksut, mutta Ryanair riitautti vaatimukset Italian tuomioistuimissa.
Corte suprema di cassazioneen (ylin tuomioistuin, Italia) pyysi ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta. Unionin tuomioistuimen mukaan ennakkoratkaisukysymyksellä pyrittiin pääasiassa määrittämään, mitä sosiaaliturvalainsäädäntöä on asetuksen N:o 1408/71 ja asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden asiaa koskevien säännösten mukaisesti sovellettava jäsenvaltioon sijoittautuneen lentoyhtiön lentohenkilökuntaan, jota E101-todistukset eivät kata, joka työskentelee 45 minuuttia päivässä miehistölle tarkoitetussa, nimellä ”crew room” kutsutussa tilassa, joka tällä lentoyhtiöllä on sen toisen jäsenvaltion alueella, jossa lentohenkilökunta asuu, ja joka on jäljellä olevan osan työajasta kyseisen lentoyhtiön lentokoneissa.
Asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaan henkilö, joka kuuluu kansainvälistä lentoliikennettä harjoittavan lentoyhtiön lentohenkilökuntaan ja joka on sellaisen sivutoimipaikan tai pysyvän edustuston palveluksessa, joka tällä yhtiöllä on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa sillä on kotipaikka, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella tällainen sivutoimipaikka tai kiinteä toimipaikka sijaitsee.
Ennakkoratkaisupyynnöstä kävi ilmi seuraavaa: Ryanairilla oli kyseessä olevina ajanjaksoina Orio al Serion lentokentällä miehistölle tarkoitettu tila, jota käytettiin sen henkilökunnan työvuorojen hallinnointiin ja organisointiin. Tässä tilassa oli tietokoneita, puhelimia, telekopiolaitteita ja hyllyjä henkilökuntaa ja lentoja koskevien asiakirjojen säilyttämistä varten. Ryanairin koko henkilöstö käytti tilaa jokaista työvuoroa edeltäviin ja sitä seuraaviin toimintoihin (check in ja check out eli työpaikalle sisään- ja uloskirjautumiseen, operatiivisiin informaatiotilaisuuksiin ja loppukeskusteluihin) sekä yhteydenpitoon Dublinissa, Irlannissa, sijaitsevan Ryanairin pääkonttorin henkilöstön kanssa. Henkilöstön, joka tilapäisesti ei ollut käytettävissä lennoille, oli tehtävä työnsä tässä tilassa. Lentokentällä läsnä olevan ja siellä käytettävissä olevan henkilöstön yhteyshenkilö, joka koordinoi miehistöjä, valvoi tässä samassa tilassa olevasta työpisteestään käsin lentokentällä työskentelevää henkilöstöä ja kutsui tarvittaessa paikalle kotonaan valmiustilassa olevaa henkilöstöä. Ryanairin henkilöstö ei voinut asua yli tunnin matkan päässä tästä tilasta.
Unionin tuomioistuimen mukaan edellä esitetyn perusteella on katsottava, että Orio al Serion lentokentällä oleva Ryanairin miehistölle tarkoitettu tila on asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettu sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto, jossa asianomaiset työntekijät työskentelivät kyseessä olevina ajanjaksoina, joten asianomaiset työntekijät olivat tämän säännöksen mukaisesti Italian sosiaaliturvalainsäädännön alaisia sinä osana näistä ajanjaksoista, jona tämä asetus oli voimassa.
Asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden 87 artiklan 8 kohdassa säädetään, että jos kyseisen asetuksen soveltaminen johtaa sellaisen sosiaaliturvalainsäädännön määrittämiseen, joka ei vastaa lainsäädäntöä, jota sovelletaan asetuksen N:o 1408/71 II osaston nojalla asianomaiseen työntekijään, sovelletaan edelleen sitä lainsäädäntöä, jota häneen sovellettiin asetuksen N:o 1408/71 nojalla, jollei hän pyydä, että häneen sovellettaisiin tämän asetuksen N:o 883/2004 mukaista lainsäädäntöä.
Ennakkoratkaisupyynnöstä ei käynyt ilmi, että asianomaiset työntekijät olisivat esittäneet tällaisia pyyntöjä. Jos pyyntöjä ei ole esitetty, asianomaisten työntekijöiden oli asetuksen N:o 883/2004 87 artiklan 8 kohdan mukaisesti katsottava olevan Italian sosiaaliturvalainsäädännön alaisia myös 1.5.2010 jälkeen.
Asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, 11 artiklan 5 kohtaan sisältyy uusi lainvalintasääntö, jonka mukaan toimintaa lentoliikenteen henkilö- tai rahtipalveluja suorittavana ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenenä pidetään siinä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana, jossa asetuksen N:o 3922/91 liitteessä III määritelty kotiasema sijaitsee.
Mainitun liitteen mukaan kotiaseman käsite määritellään lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämäksi paikaksi, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan.
Kun otettiin huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät tiedot Orio al Serion lentokentällä olevasta Ryanairin miehistölle tarkoitetusta tilasta ja erityisesti se, että asianomaiset työntekijät aloittavat ja lopettavat siellä työpäivänsä ja että heidän oli asuttava alle tunnin matkan päässä sieltä, tällaista tilaa oli pidettävä asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 5 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, tarkoitettuna ”kotiasemana”. Asianomaiset työntekijät olivat siten 28.6.2012–23.1.2013 asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, mukaisesti Italian sosiaaliturvalainsäädännön alaisia.
Sosiaaliturvalainsäädäntö, jota kyseessä olevina ajanjaksoina oli sovellettava Orio al Serion lentokentällä työskenteleviin niihin Ryanairin työntekijöihin, joita Ryanairin esittämät E101-todistukset eivät kattaneet, oli Italian lainsäädäntö.
Unionin tuomioistuin totesi, että esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaa, asetuksen N:o 883/2004 molempien versioiden 13 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 87 artiklan 8 kohtaa sekä asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, 11 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioon sijoittautuneen lentoyhtiön lentohenkilökuntaan, jota E101-todistukset eivät kata, joka työskentelee 45 minuuttia päivässä miehistölle tarkoitetussa, nimellä ”crew room” kutsutussa tilassa, joka tällä lentoyhtiöllä on sen toisen jäsenvaltion alueella, jossa tämä lentohenkilökunta asuu, ja joka on jäljellä olevan osan työajasta kyseisen lentoyhtiön lentokoneissa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö on viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntö.
Lisää tietoa aiheesta
Lainkohdat
Asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohta Asetuksen N:o 883/2004 13 artiklan 1 kohdan a alakohta, Asetuksen N:o 883/2004 87 artiklan 8 kohta Asetuksen N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2012, 11 artiklan 5 kohta