Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Saksassa asuva Alankomaiden kansalainen X oli 14.1.2013 alkaen ollut palkkatyössä Alankomaissa työvoiman vuokrausyrityksen kautta. Tämän yrityksen kanssa tehdyssä työsopimuksessa määrättiin, että työsuhde alkoi, kun toimeksianto tosiasiallisesti alkoi käyttäjäyrityksessä, ja että se päättyi automaattisesti heti, kun kyseinen toimeksianto käyttäjäyrityksen pyynnöstä loppui.
X suoritti tämän sopimuksen perusteella useita vuokratyötä koskevia toimeksiantoja. X teki näinä toimeksiantojen välisinä ajanjaksoina vapaaehtoistyötä Alankomaissa sekä palkatonta hoitotyötä perhepiirissä. Hän teki myös kotitaloustyötä pojalleen, mistä hän sai hyvin pientä palkkaa.
Alankomaiden sosiaalivakuutuslaitos SVB katsoi, että koska X asui Saksassa, hän oli ollut vakuutettu Alankomaiden sosiaaliturvajärjestelmässä vain niinä ajanjaksoina, jolloin hän oli tosiasiallisesti työskennellyt työvoiman vuokrausyritykselle Alankomaissa, mutta ei vuokratyötä koskevien eri toimeksiantojensa välisinä ajanjaksoina.
Puolan kansalainen Y, joka asuu perheineen Puolassa, oli tehnyt 16.7.2007 alkaen palkkatyötä Alankomaissa työvoiman vuokrausyrityksen kautta; hän on tehnyt vuokrausyrityksen kanssa perättäisiä työsopimuksia, joiden välillä oli useita ajanjaksoja, joina hän ei työskennellyt.
Y teki 20.7.2015 kyseisen yrityksen kanssa kahdeksan kuukauden pituisen määräaikaisen työsopimuksen, jossa määrättiin, että jos käyttäjäyrityksessä tehtävä työ päättyisi, Y:n olisi otettava sopimuksen voimassaoloaikana vastaan soveltuvaa korvaavaa työtä, ja että työsopimus päättyisi, jos hän kieltäytyisi työn vastaanottamisesta tai ei olisi enää valmis tekemään työtä. Koska viimeksi mainittu tilanne toteutui, kyseinen sopimus päättyi 31.12.2015.
Y, joka ei ollut työskennellyt 1.1.2016 ja 7.2.2016 välisenä aikana, teki 8.2.2016 uuden työsopimuksen saman yrityksen kanssa.
SVB ilmoitti Y:lle 29.3.2016 tekemällään päätöksellä, ettei Y:llä ollut oikeutta Alankomaiden sosiaaliturvajärjestelmän mukaisiin perheavustuksiin tammi- ja helmikuulta 2016, koska hän ei ollut työskennellyt Alankomaissa kyseisten kuukausien ensimmäisenä työpäivänä.
X:n ja Y:n asiat päätyivät käsiteltäväksi Alankomaiden sosiaaliturva- ja virkamiesasioiden ylioikeuteen, joka pyysi unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli unionin tuomioistuimelta, onko asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a ja e alakohtaa tulkittava siten, että henkilö, joka asuu jäsenvaltiossa ja joka suorittaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen työvoiman vuokrausyrityksen kautta vuokratyötä koskevia toimeksiantoja tässä toisessa jäsenvaltiossa, on näiden toimeksiantojen välisinä ajanjaksoina työskentelyjäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön alainen, vai siten, että tällainen henkilö on tällaisina välikausina asuinjäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön alainen.
Asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan a alakohdan mukaan ”palkkatyöllä” tarkoitetaan toimintaa tai vastaavaa tilannetta, jota pidetään palkkatyönä sen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä, jossa tätä toimintaa harjoitetaan tai vastaava tilanne vallitsee.
Unionin tuomioistuin katsoi, että X ja Y eivät olleet vuokratyötä koskevien toimeksiantojensa välisinä ajanjaksoina Alankomaiden lainsäädännössä tarkoitetussa palkkatyössä tai vastaavassa tilanteessa, koska he olivat lopettaneet työskentelyn. He eivät näin ollen kuuluneet asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, joten he eivät olleet Alankomaiden lainsäädännön alaisia.
Unionini tuomioistuimen mukaan tätä toteamusta ei voitu kyseenalaistaa 23.4.2015 annetulla tuomiolla Franzen ym. (C-382/13, EU:C:2015:261), johon komissio ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittasivat. Sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa työtä tehdään, sovelletaan niin kauan kuin asianomainen henkilö työskentelee mainitussa jäsenvaltiossa mutta että sitä vastoin henkilöt, jotka ovat pysyvästi tai tilapäisesti lopettaneet työnteon, ovat asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön alaisia (ko. tuomion kohdat 50 ja 51). Tästä seurasi, että työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön soveltamiseksi on aina tarpeen, että jatkuva työsuhde on olemassa. Työnteon konkreettisilla tavoilla, kuten sillä, että työtä tehdään osa-aikaisesti tai satunnaisesti, tai sillä, että siitä johtuvat konkreettiset velvoitteet on keskeytetty, ei ole merkitystä, kunhan ne eivät vaikuta työsuhteen jatkuvuuteen.
X ja Y kuuluivat vuokratyötä koskevien toimeksiantojensa välisinä ajanjaksoina asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan e alakohdan soveltamisalaan. Unionin tuomioistuin totesi tämän alakohdan olevan jäännössääntö, jota on tarkoitus soveltaa kaikkiin henkilöihin, joiden tilannetta ei ole nimenomaisesti säännelty mainitun asetuksen, jolla luodaan kattava järjestelmä sovellettavan lainsäädännön määrittämistä varten, muissa säännöksissä.
Unionin tuomioistuin katsoi, että asetuksen (EY) N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a ja e alakohtaa on tulkittava siten, että henkilö, joka asuu jäsenvaltiossa ja joka suorittaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen työvoiman vuokrausyrityksen kautta vuokratyötä koskevia toimeksiantoja tässä toisessa jäsenvaltiossa, on näiden toimeksiantojen välisinä ajanjaksoina asuinjäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön alainen, jos työsuhde vuokratyösopimuksen nojalla on keskeytynyt näiden välikausien ajaksi.
Lainkohdat
Asetus (EY) N:o 883/2004 – 11 artiklan 3 kohdan a ja e alakohta
Lisää tietoa aiheesta
https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=17BF8E7653519BA7C366AC5D895BA446?text=&docid=267129&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=1185411