Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
B Oy (yhtiö) haki muutosta eläketurvakeskuksen päätökseen. Yhtiö vaati, että se tulee vapauttaa ulkomaisen työnantajan vakuuttamisvelvollisuudesta koskien A:n eläkevakuuttamista Suomessa työskentelyn ajalle 1.5.2021 – 30.4.2024. A työskentelee Suomessa tilapäisellä työkomennuksella hänen ulkomaisen työnantajansa lähettämänä työntekijänä. A on asunut Y valtiossa (kolmas valtio) marraskuusta 2010 alkaen. Ennen Y valtioon muuttoa hän asui EU-maa X:ssä ja oli vakuutettuna X:n sosiaaliturvan piirissä. A on X:n kansalainen.
TELK hylkäsi A:n valituksen.
Ratkaisun perustelut:
Yhtiö on vapautushakemuksellaan hakenut TyEL 149 §:n mukaista kansallista vapautusta velvollisuudesta järjestää A:lle TyEL:n mukainen eläketurva.
Valituksenalaisen päätöksen mukaan vapautushakemus on hylätty, joten Yhtiön tulee vakuuttaa A:n työskentely Suomessa TyEL:n edellyttämällä tavalla.
Asia koskee olennaisesti sitä, kuuluuko A EU:n sosiaaliturva-asetusten henkilölliseen soveltamisalaan ja voidaanko TyEL 149 §:ää yleensäkään soveltaa EU-maiden välillä liikkuneeseen EU-kansalaiseen.
TyEL 149 §:n 1 momentin mukaan Eläketurvakeskus voi hakemuksesta vapauttaa ulkomaisen työnantajan velvollisuudesta järjestää tämän lain mukainen eläketurva työntekijälle, jonka tämä työnantaja lähettää Suomeen työhön yli kahdeksi vuodeksi tai jonka työskentely lähetettynä työntekijänä Suomessa jatkuu ennalta arvaamattomista syistä yli kaksi vuotta. Vapautus myönnetään enintään viideksi vuodeksi Suomessa työskentelyn alkamisesta.
Saman pykälän 2 momentin mukaan edellytyksenä lähetetyn työntekijän vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamiselle on, että:
1) työntekijään ei sovelleta Suomen lainsäädäntöä EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien määräysten perusteella;
2) työntekijä ei kuulu Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen välittömästi ennen Suomessa työskentelyn alkamista; ja
3) työnantaja on järjestänyt työntekijälle Suomessa tehtävän työn ajalta eläketurvan.
Saman pykälän 3 momentissa on säädetty, että työnantajan on esitettävä selvitys 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta eläketurvasta.
EU:n sosiaaliturva-asetuksen (883/2004) 2 artiklan (henkilöllinen soveltamisala) mukaan:
1. Tätä asetusta sovelletaan sellaisiin jossakin jäsenvaltiossa asuviin jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin.
2. Sitä sovelletaan myös sellaisten henkilöiden jälkeen eläviin, jotka ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, kyseisten henkilöiden kansalaisuudesta riippumatta, jos heidän jälkeensä elävät ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia, kansalaisuudettomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jossakin jäsenvaltiossa.
Saadun selvityksen mukaan Yhtiö, joka on ulkomainen työnantajayhtiö, on lähettänyt A:n valtiosta Y Suomeen työhön ajalle 1.5.2021–30.4.2024. A on EU-maa X:n kansalainen, joka on muuttanut kolmanteen valtioon Y marraskuussa 2010 ja sitä ennen asunut ja tullut vakuutetuksi valtiossa X. A on eläkevakuutettuna valtion Y lakisääteisessä eläkejärjestelmässä Suomen työkomennuksensa ajan.
TELK totesi, kun huomioidaan 2 artiklan säännöksen sanamuoto muissa asetuksen kieliversioissa, kuten englannin-, espanjan- ja ruotsinkielisessä, että jäsenvaltiossa asumista edellytetään vain kansalaisuudettomilta ja pakolaisilta. Sen sijaan EU-kansalaiset, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, kuuluvat suoraan kansalaisuutensa perusteella EU:n sosiaaliturva-asetuksen (883/2004) henkilölliseen soveltamisalaan.
TELK totesi edelleen, että EU:n sosiaaliturva-asetuksilla pyritään turvaamaan EU:ssa liikkuvien ja liikkuneiden henkilöiden sosiaaliturvaoikeuksia ja muun muassa erilaisilla eläkkeen laskemista koskevilla säännöksillä yhdenvertaista kohtelua yhdessä ja useammassa EU-maassa työskentelevien välillä. Tämän mukaisesti EU-kansalaisen tulee voida luottaa hänen eläkeoikeutensa olevan määrätty eri EU-maissa niin kuin sosiaaliturva-asetuksissa on turvattu ja säädetty.
TELK katsoi huomioiden edellä 2 artiklasta sanottu sekä EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoituksen ja soveltamistilanteessa ristiriitaisen kansallisen säädöksen väistymisen EU-lainsäädännön ensisijaisuusperiaatteen mukaisesti, että saadun selvityksen mukaan A EU-kansalaisena ja oltuaan aiemmin EU-maa X:n lainsäädännön alainen kuuluu EU:n sosiaaliturva-asetusten henkilölliseen soveltamisalaan, joten häneen tulee sovellettavaksi EU:n sosiaaliturvaa koskevien asetusten säännökset, eikä TyEL 149 §:n mukaista kansallista vapautusta voida soveltaa ja vapautusta myöntää. Eläketurvakeskuksen ratkaisu vapautushakemuksen hylkäämisestä on siten oikein määrätty.
Lainkohdat
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 2 artikla Työntekijän eläkelain 149 §