Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
12 päivänä lokakuuta 2023 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 55 artiklan 1 kohdan a alakohta – Erilaisten etuuksien päällekkäisyys – Päällekkäisyyttä estävien kansallisten sääntöjen soveltaminen – Perhe-eläkkeen laskeminen – Huomioon otetun etuuden tai huomioon otettujen etuuksien tai muiden tulojen määrien jakaminen etuuksien lukumäärällä – Huomioon otettujen määrien käsite
Asiassa C‑45/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka tribunal du travail francophone de Bruxelles (Brysselin ranskankielinen työoikeudellisten asioiden alioikeus, Belgia) on esittänyt 4.1.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 20.1.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
HK
vastaan
Service fédéral des Pensions,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. Passer ja M. L. Arastey Sahún,
julkisasiamies: A. Rantos,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– HK, itse,
– Belgian hallitus, asiamiehinään S. Baeyens, C. Pochet ja L. Van den Broeck,
– Suomen hallitus, asiamiehenään A. Laine,
– Euroopan komissio, asiamiehinään B.‑R. Killmann ja D. Martin,
kuultuaan julkisasiamiehen 27.4.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1) 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat HK ja Service fédéral des Pensions (liittovaltion eläkelaitos, Belgia; jäljempänä SFP) ja joka koskee sen perhe-eläkkeen määrän laskentatapaa, johon HK:lla on oikeus puolisonsa kuoleman johdosta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus N:o 1408/71
3 Sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1408/71), on kumottu 1.5.2010, jolloin alettiin soveltaa asetusta N:o 883/2004.
4 Asetuksen N:o 1408/71 46 c artiklan, jonka nimenä oli ”Erityissäännöksiä, joita sovelletaan yhden tai useamman 46 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun etuuden ollessa päällekkäinen yhden tai useamman erilaisen etuuden tai muun tulon kanssa, jos asia koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Jos erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen johtaa kahden tai useamman sellaisen etuuden pienentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen, joita tarkoitetaan 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa ankarasti etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, joita pienentäminen, keskeyttäminen tai peruuttaminen koskee.”
5 Tämä 46 c artikla lisättiin asetukseen N:o 1408/71 30.4.1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1248/92 (EYVL 1992, L 136, s. 7). Viimeksi mainitun asetuksen johdanto-osan 16. ja 22. perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”siirtotyöläisten ja heidän jälkeenjääneidensä suojelemiseksi etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista koskevien kansallisten lainsäädäntöjen säännösten liian ankaralta soveltamiselta on tarpeellista liittää asetukseen (ETY) N:o 1408/71 säännös, jossa säädetään tarkasti näiden säännösten soveltamisesta,
– –
asetukseen (ETY) N:o 1408/71 on tarpeen ottaa säännökset sen takaamiseksi, että kahden tai useamman jäsenvaltion soveltaessa yhdessä etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia kansallisia säännöksiä silloin kun on kyse erilaisten etuuksien päällekkäisyydestä, tämä soveltaminen ei vaikuta haitallisesti siirtotyöläisiin tai heidän oikeudenomistajiinsa – –”
Asetus N:o 883/2004
6 Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 4, 29 ja 31 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(4) Kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön ominaispiirteitä olisi kunnioitettava ja laadittava ainoastaan yhteensovittamisjärjestelmä.
– –
(29) Siirtotyöntekijöiden ja heidän jälkeensä elävien suojelemiseksi etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista koskevien kansallisten säännösten kovin ankaralta soveltamiselta on tarpeen liittää mukaan säännökset, joissa säädetään tarkasti tällaisten kansallisten säännösten soveltamisesta.
– –
(31) [Unionin] tuomioistuimen mukaan kansallinen lainsäätäjä säätää tällaiset säännöt, ja [unionin] lainsäätäjän tehtävänä on vahvistaa rajat, joiden puitteissa kansallisia säännöksiä pienentämisestä, keskeyttämisestä tai peruuttamisesta on sovellettava.”
7 Kyseisen asetuksen 52 artiklassa, jonka otsikko on ”Etuuksien myöntäminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Toimivaltainen laitos laskee maksettavan etuuden määrän:
a) soveltamansa lainsäädännön mukaisesti ainoastaan, jos etuuksiin oikeuttavat edellytykset ovat täyttyneet yksinomaan kansallisen lainsäädännön mukaan (itsenäinen etuus);
b) laskemalla teoreettisen määrän ja sen jälkeen tosiasiallisen määrän (pro rata ‑etuus) seuraavasti:
– –
2. Toimivaltainen laitos soveltaa tarvittaessa 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti laskettuun määrään kaikkia soveltamassaan lainsäädännössä säädettyjä pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia sääntöjä 53–55 artiklassa säädetyissä rajoissa.
3. Asianomaisella henkilöllä on oikeus saada kunkin jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta suurempi 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti lasketuista määristä.
– –”
8 Mainitun asetuksen 53 artiklassa, jonka otsikko on ”Säännöt päällekkäisyyden estämiseksi”, säädetään seuraavaa:
”1. Kaikkia samalle henkilölle täyttyneiden vakuutus- ja/tai asumiskausien perusteella laskettuja tai myönnettyjä päällekkäisiä työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläke-etuuksia pidetään päällekkäisinä samanlaisina etuuksina.
2. Päällekkäisiä etuuksia, joita ei voida pitää 1 kohdan mukaisesti samanlaisina, pidetään päällekkäisinä erilaisina etuuksina.
3. Jos työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläke-etuus on päällekkäinen samanlaisen etuuden tai erilaisen etuuden tai muun tulon kanssa, jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjä päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä noudatettaessa sovelletaan seuraavia säännöksiä:
a) toimivaltainen laitos ottaa huomioon toisessa jäsenvaltiossa saadut etuudet tai tulot vain, jos sen soveltamassa lainsäädännössä edellytetään ulkomailla saatujen etuuksien tai tulojen huomioon ottamista;
b) toimivaltainen laitos ottaa huomioon toisesta jäsenvaltiosta maksettavien etuuksien määrän ennen verojen, sosiaaliturvamaksujen ja muiden henkilökohtaisten maksujen tai vähennysten vähentämistä, ellei sen soveltamassa lainsäädännössä edellytetä päällekkäisyyttä estävien sääntöjen soveltamista tällaisen vähentämisen jälkeen [asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (EYVL 2009, L 284, s. 1)] säädettyjen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti;
c) toimivaltainen laitos ei ota huomioon toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vapaaehtoisen vakuutuksen tai jatkuvan valinnaisen vakuutuksen perusteella saavutettujen etuuksien määrää;
d) jos vain yksi jäsenvaltio soveltaa päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä siksi, että asianomainen henkilö saa samanlaisia tai erilaisia etuuksia muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen nojalla tai saa muissa jäsenvaltioissa hankittua tuloa, maksettavaa etuutta voidaan pienentää vain tällaisten etuuksien tai tällaisen tulon määrällä.”
9 Asetuksen 55 artiklan, jonka otsikko on ”Erilaisten etuuksien päällekkäisyys”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen edellyttää asianomaisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä annettujen päällekkäisyyttä estävien sääntöjen soveltamista, kun kyseessä on:
a) kaksi itsenäistä etuutta tai useampi itsenäinen etuus, toimivaltaiset laitokset jakavat huomioon otettujen etuuksien tai muiden tulojen määrät niiden etuuksien lukumäärällä, joihin kyseisiä sääntöjä sovelletaan;
tämän alakohdan soveltaminen ei kuitenkaan voi evätä asianomaiselta henkilöltä eläkkeensaajan asemaa sovellettaessa tämän osaston muita lukuja [asetuksessa N:o 987/2009] säädettyjen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti;
– –”
Belgian oikeus
10 Työntekijöiden vanhuus- ja perhe-eläkkeistä 24.10.1967 annetun kuninkaan päätöksen nro 50 (arrêté royal no 50 relatif à la pension de retraite et de survie des travailleurs salariés; Moniteur belge, 27.10.1967, s. 11246), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä kuninkaan päätös nro 50), 20 §:n 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:
”Perhe-eläke saa olla päällekkäinen vanhuuseläkkeen tai muun vanhuuseläkettä vastaavan etuuden kanssa vain kuninkaan määrittämään määrään asti.
– –
Kuningas määrittää, miltä osin perhe-eläkettä voidaan pienentää, kun jälkeen elävä puoliso saa perhe-eläkettä tai muuta vastaavaa etuutta, joka on myönnetty toisen valtion vanhuus- ja perhe-eläkejärjestelmän nojalla tai kansainvälisoikeudellisen organisaation henkilöstöön sovellettavan järjestelmän nojalla.”
11 Työntekijöiden vanhuus- ja perhe-eläkejärjestelmää koskevista yleisistä säännöksistä 21.12.1967 annetun kuninkaan päätöksen (arrêté royal portant règlement général du régime de pension de retraite et de survie des travailleurs salariés; Moniteur belge, 16.1.1968, s. 441), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä 21.12.1967 annettu kuninkaan päätös), 52 §:n 1 momentin 1 ja 3–5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos jälkeen elävä puoliso voi vaatia yhtäältä perhe-eläkettä työntekijöiden eläkejärjestelmän nojalla ja toisaalta yhtä tai useampaa vanhuuseläkettä tai muuta vastaavaa etuutta työntekijöiden eläkejärjestelmän taikka yhden tai useamman muun eläkejärjestelmän perusteella, perhe-eläke saa olla yhdessä mainittujen vanhuuseläkkeiden kanssa enintään 110 prosenttia siitä perhe-eläkkeestä, jota jälkeen elävä puoliso olisi saanut täysien palvelusvuosien perusteella.
– –
Jos edellä 1 kohdassa tarkoitettu puoliso voi vaatia myös yhtä tai useampaa [kuninkaan päätöksen nro 50] 10bis §:ssä tarkoitettua perhe-eläkettä tai vastaavaa etuutta, perhe-eläke saa olla enintään 110 prosenttia siitä perhe-eläkkeestä, jota saadaan täysien palvelusvuosien perusteella, ja sen summan välinen erotus, joka vastaa 1 kohdassa tarkoitettujen vanhuuseläkkeiden tai vastaavien etuuksien ja työntekijän täysiin palvelusvuosiin perustuvan perhe-eläkkeen määriä, kerrottuna sillä osuudella tai niiden osuuksien summalla, jotka ilmaisevat perhe-eläkkeiden merkitystä muissa eläkejärjestelmissä, itsenäisten ammatinharjoittajien eläkejärjestelmää lukuun ottamatta. Nämä osuudet ovat niitä, jotka on tai olisi otettu huomioon edellä mainittua 10bis §:ää sovellettaessa.
Edellä 3 kohdan soveltaminen ei saa johtaa siihen, että jälkeen elävän eläkkeen määrä on pienempi kuin ennen edellä olevien kohtien soveltamista myönnettävissä olevan jälkeen elävän eläkkeen ja 1 kohdassa tarkoitettujen vanhuuseläkkeiden ja vastaavien etuuksien summan välinen erotus.
Edellä 1 ja 3 kohtaa sovellettaessa perhe-eläkkeellä, jota saadaan täysien palvelusvuosien perusteella, tarkoitetaan perhe-eläkettä, joka voidaan myöntää jälkeen elävälle puolisolle ennen edellisten kohtien soveltamista kerrottuna edellä mainitun 10bis §:n nojalla mahdollisesti rajoitetulla osuudella, jota on käytetty laskettaessa perhe-eläkkeen perusteena olevaa vanhuuseläkettä.”
12 Kyseisen 21.12.1967 annetun kuninkaan päätöksen 52bis §:ssä säädetään seuraavaa:
”Kuninkaan päätöksen nro 50 20 §:n 3 ja 4 momenttia sovellettaessa kuninkaan päätöksen nro 50 – – tai [sosiaaliturvan uudistamisesta ja lakisääteisten eläkejärjestelmien kestävyyden varmistamisesta 26.7.1996 annetun lain 15, 16 ja 17 §:n täytäntöönpanosta 23.12.1996 annetun kuninkaan päätöksen (arrêté royal du 23 décembre 1996, portant exécution des articles 15, 16 et 17 de la loi du 26 juillet 1996 portant modernisation de la sécurité sociale et assurant la viabilité des régimes légaux des pensions; Moniteur belge 17.1.1997, s. 904] nojalla jälkeen elävälle puolisolle myönnettävän perhe-eläkkeen määrää pienennetään toisen valtion järjestelmän nojalla tai kansainvälisoikeudellisen organisaation henkilöstöön sovellettavan järjestelmän nojalla myönnetyn perhe-eläkkeen tai vastaavan etuuden, josta ei voida luopua, määrällä.”
13 Sosiaaliturvan uudistamisesta ja lakisääteisten eläkejärjestelmien kestävyyden varmistamisesta 26.7.1996 annetun lain 15, 16 ja 17 §:n täytäntöönpanosta 23.12.1996 annetun kuninkaan päätöksen (arrêté royal du 23 décembre 1996, portant exécution des articles 15, 16 et 17 de la loi du 26 juillet 1996 portant modernisation de la sécurité sociale et assurant la viabilité des régimes légaux des pensions), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos puoliso kuolee ennen vanhuuseläkkeelle jäämistä, perhe-eläke on 80 prosenttia tämän päätöksen 5 §:n 1 momentin 1 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketusta sen vanhuuseläkkeen määrästä, joka olisi myönnetty puolisolle tämän päätöksen perusteella.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14 HK:n puoliso kuoli 29.11.2016.
15 Koska HK oli työskennellyt ja maksanut vakuutusmaksuja eri jäsenvaltioissa eli Belgiassa, Espanjassa ja Suomessa, hän sai 1.12.2016 Belgiasta vanhuuseläkettä, jonka vuotuinen määrä oli 11 962,55 euroa, ja Espanjasta vanhuuseläkettä, jonka vuotuinen määrä oli 8 276,28 euroa. Koska myös HK:n puoliso oli työskennellyt ja maksanut vakuutusmaksuja samoissa jäsenvaltioissa, HK sai lisäksi Espanjasta perhe-eläkettä, jonka vuotuinen määrä oli 5 123,88 euroa, ja Suomesta perhe-eläkettä, jonka vuotuinen määrä oli 1 281,24 euroa, ja nämä eläkkeet myönnettiin hänen kuolleen puolisonsa näihin sosiaaliturvajärjestelmiin suorittamien maksujen perusteella.
16 Belgialaisen perhe-eläkkeen osalta SFP ilmoitti 22.12.2017 HK:lle, ettei hänellä ollut oikeutta tällaiseen eläkkeeseen, koska hänen vanhuuseläkkeidensä kokonaismäärä oli liian suuri.
17 HK esitti 26.12.2017 oikaisuvaatimuksen tästä kielteisestä päätöksestä.
18 Tämän jälkeen HK ja SFP kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa HK:n saamien eri eläke-etuuksien huomioon ottamisen edellytyksistä sen määrittämiseksi, onko hänellä oikeus belgialaiseen perhe-eläkkeeseen ja jos on, niin missä määrin.
19 SFP muutti alkuperäistä kantaansa 18.9.2018 tekemällään päätöksellä ja myönsi HK:lle oikeuden saada taannehtivasti 1.12.2016 alkaen Belgian oikeuden nojalla perhe-eläkettä, jonka vuotuinen määrä oli 1 929,03 euroa.
20 HK riitautti tämän päätöksen ja nosti kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eli Brysselin ranskankielisessä työoikeudellisten asioiden alioikeudessa (tribunal du travail francophone de Bruxelles, Belgia) ja vetosi siihen, että belgialaisen perhe-eläkkeen vuotuisen määrän pitäisi olla 6 339,01 euroa.
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että HK:n ja SFP:n näkemykset eroavat toisistaan olennaisesti asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinnan osalta; tähän alakohtaan sisältyy sääntö, jonka mukaan toimivaltaisen laitoksen on erilaisten etuuksien päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä sovellettaessa jaettava huomioon otettujen etuuksien tai muiden tulojen määrät niiden etuuksien lukumäärällä, joihin kansallisessa lainsäädännössä annettuja etuuksien päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä sovelletaan.
22 Kyseinen tuomioistuin lisää, että Belgian lainsäädännön, jossa sallitaan perhe-eläkkeen ja vanhuuseläkkeen päällekkäisyys mutta rajoitetaan tämä yhteenlaskettu määrä määrään, joka vastaa 110:tä prosenttia sen perhe-eläkkeen määrästä, jota jälkeen elävä puoliso olisi saanut täysien palvelusvuosien perusteella, perusteella oikeusriidan asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että 21.12.1967 annetun kuninkaan päätöksen 52 §:ää sovellettaessa huomioon otettavien vanhuuseläkkeiden kokonaismäärä eli belgialaisen vanhuuseläkkeen vuotuinen määrä (11 962,55 euroa) ja espanjalaisen vanhuuseläkkeen vuotuinen määrä (8 276,28 euroa) on 20 238,83 euroa ja että päällekkäisyyden enimmäisraja on 16 458,42 euroa.
23 Asianosaisten tulkinnat poikkeavat toisistaan ainoastaan päällekkäisyyden enimmäisrajan ylittämistä koskevan laskelman osalta.
24 SFP:n mukaan tämän enimmäisrajan ylittyminen on määritettävä laskemalla yhteen perhe-eläkkeen vuotuinen määrä ja vanhuuseläkkeiden vuotuinen kokonaismäärä, vähennettävä tästä sen jälkeen päällekkäisyyden enimmäisraja, ja jaettava tämä määrä kahdella. Näin ollen HK:n tapauksessa päällekkäisyyden enimmäisrajan ylitys lasketaan SFP:n mukaan seuraavasti: 7 638,46 euroa (myönnetyn perhe-eläkkeen vuotuinen määrä) + 20 238,83 euroa (vanhuuseläkkeiden vuotuinen kokonaismäärä) – 16 458,42 euroa (päällekkäisyyden enimmäisraja) = 11 418,87 euroa. Perhe-eläkkeen vuotuinen enimmäismäärä on näin ollen 7 638,46 euroa – 11 418,87 euroa / 2 (enimmäisrajan ylittävä määrä jaettuna niiden perhe-eläkkeiden lukumäärällä, joihin sovelletaan päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä ja joita ovat tässä tapauksessa belgialainen ja suomalainen perhe-eläke) = 1 929,03 euroa.
25 SFP täsmentää, että Suomen viranomaiset ovat tehneet saman laskelman suomalaisen perhe-eläkkeen osalta.
26 HK:n mukaan jaettava määrä ei ole päällekkäisyyden enimmäisrajan ylittävä tulojen osa vaan päällekkäisyyttä estävien sääntöjen soveltamiseksi huomioon otetut tulot kokonaisuudessaan eli vanhuuseläkkeen vuotuinen kokonaismäärä. Näin ollen päällekkäisyyden enimmäisrajan ylittyminen lasketaan HK:n mukaan seuraavasti: 7 638,46 euroa (myönnetyn perhe-eläkkeen vuotuinen määrä) + 20 238,83 euroa (vanhuuseläkkeiden vuotuinen kokonaismäärä) / 2 –16 458,42 euroa (päällekkäisyyden enimmäisraja) = 1 299,45 euroa. Näin ollen perhe-eläkkeen, johon hänellä on oikeus, vuotuinen enimmäismäärä lasketaan seuraavasti: 7 638,46 euroa – 1 299,45 euroa = 6 399,01 euroa.
27 HK toteaa myös, että tämä asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan tulkinta perustuu tietoihin, jotka ovat saatavilla Ranskan kansallisen vanhuusvakuutuskassan (Caisse nationale d’assurance vieillesse) joka on peruseläkkeiden laskemisesta ja maksamisesta vastaava Ranskan laitos, internetsivuilta.
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdassa oleva jakamista koskeva sääntö ei sellaisenaan sisältynyt asetuksen N:o 1408/71 vastaavaan säännökseen eli 46 c artiklan 1 kohtaan, jossa säädettiin, että määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa ankarasti etuuksien pienentämistä koskevia kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, joita pienentäminen koskee.
29 Tässä tilanteessa tribunal du travail francophone de Bruxelles on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen [N:o 883/2004] 55 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua sääntöä, jonka mukaan toimivaltaiset laitokset jakavat huomioon otetun etuuden tai huomioon otettujen etuuksien tai muiden tulojen määrät niiden etuuksien lukumäärällä, joihin [päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä] sovelletaan, tulkittava niin, että siinä velvoitetaan jakamaan päällekkäisyyttä estävän säännön soveltamiseksi huomioon otetut tulot sellaisinaan niiden perhe-eläkkeiden lukumäärällä, joihin päällekkäisyyttä estävät säännöt vaikuttavat?
2) Onko asetuksen [N:o 883/2004] 55 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua sääntöä, jonka mukaan toimivaltaiset laitokset jakavat huomioon otetun etuuden tai huomioon otettujen etuuksien tai muiden tulojen määrät niiden etuuksien lukumäärällä, joihin [päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä] sovelletaan, sitä vastoin tulkittava niin, että siinä ei velvoiteta jakamaan päällekkäisyyttä estävän säännön soveltamiseksi huomioon otettuja tuloja sellaisinaan vaan sen sijaan päällekkäisyyden enimmäisrajan, sellaisena kuin siitä säädetään esimerkiksi kyseessä olevalla kansallisella säännöllä, ylittävä osa tuloista niiden perhe-eläkkeiden lukumäärällä, joihin päällekkäisyyttä estävät säännöt vaikuttavat?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
30 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kahdella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, onko asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että kun erilaisten etuuksien saaminen edellyttää päällekkäisyyttä estävien kansallisten sääntöjen soveltamista itsenäisten etuuksien osalta, siinä velvoitetaan kukin jäsenvaltio säätämään, että maksettavan etuuden määrän laskemiseksi on näissä kansallisissa säännöissä huomioon otettu tulojen kokonaismäärä jaettava kyseessä olevien etuuksien lukumäärällä, vai velvoitetaanko tässä unionin oikeuden säännöksessä jäsenvaltiot säätämään, että tätä laskemista varten kyseisellä lukumäärällä on jaettava se tulojen osa, joka ylittää mainituissa kansallisissa säännöissä määritetyn päällekkäisyyden enimmäisrajan.
31 Aluksi on todettava, että jollei asetuksessa N:o 883/2004 toisin säädetä, päällekkäisyyttä estäviä jäsenvaltion lainsäädännön sääntöjä voidaan soveltaa niiden henkilöiden osalta, joille maksetaan tämän jäsenvaltion etuutta, jos he voivat saada muita sosiaaliturvaetuuksia, vaikka tällaiset etuudet saavutettaisiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2018, Blanco Marqués, C‑431/16, EU:C:2018:189, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Asetuksen N:o 883/2004 52 artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltainen kansallinen laitos voi soveltaa etuuksia myönnettäessä kaikkia soveltamassaan lainsäädännössä säädettyjä pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia sääntöjä tämän asetuksen 53–55 artiklassa säädetyissä rajoissa.
33 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sosiaaliturvaetuuksia on pidettävä samanlaisina silloin, kun niiden tarkoitus ja päämäärä sekä laskentaperusteet ja myöntämisedellytykset ovat samanlaisia. Sitä vastoin yksinomaan muodollisia erityispiirteitä ei voi pitää etuuksien luokittelussa olennaisina tekijöinä (tuomio 15.3.2018, Blanco Marqués, C‑431/16, EU:C:2018:189, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten etuuksien eli kahden eri henkilön työurien perusteella laskettujen tai myönnettyjen etuuksien, joiden on katsottava olevan erilaisia, päällekkäisyydestä on todettava, että asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että kun kyseessä on kaksi itsenäistä etuutta tai useampi itsenäinen etuus, toimivaltaiset laitokset jakavat huomioon otetun etuuden tai huomioon otettujen etuuksien määrät niiden etuuksien lukumäärällä, joihin kyseisiä asianomaisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä annettuja päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä sovelletaan.
35 Virkkeen osalle ”huomioon otettujen” annettavasta merkityksestä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys sekä sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on, ja myös kyseisen säännöksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (tuomio 8.5.2019, Inspecteur van de Belastingdienst, C‑631/17, EU:C:2019:381, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Ensinnäkin asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta on todettava, että siitä ilmenee, että soveltaessaan kansallisessa lainsäädännössä annettuja päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä toimivaltaiset laitokset jakavat huomioon otettujen etuuksien määrät niiden etuuksien lukumäärällä, joihin mainittuja sääntöjä sovelletaan.
37 Kun tässä virkkeessä käytetylle ilmaisulle ”ottaa huomioon” annetaan sen tavanomainen merkitys, tämä virke on ymmärrettävä siten, että siinä velvoitetaan jakamaan määrät, jotka toimivaltaiset kansalliset laitokset ovat huomioineet tai jotka ne ovat ottaneet huomioon soveltaessaan lainsäädännössään annettuja päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä.
38 Asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuotoon ei kuitenkaan sisälly mitään nimenomaista mainintaa, joka velvoittaisi jäsenvaltiot ottamaan huomioon tietyn määrän.
39 Kuten julkisasiamies nimittäin on todennut ratkaisuehdotuksensa 47 ja 50 kohdassa, asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohta on laadittu siten, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus jakaa määrät, jotka perustuvat päällekkäisyyttä estävien kansallisten sääntöjen soveltamiseen, niiden etuuksien lukumäärällä, joihin näitä sääntöjä sovelletaan.
40 Tästä sanamuodosta seuraa näin ollen, että toimivaltaiset kansalliset laitokset voivat maksettavan etuuden määrän laskemiseksi jakaa kyseessä olevien etuuksien lukumäärällä joko tulojen kokonaismäärän tai sen osan tuloista, joka ylittää tietyn päällekkäisyyden enimmäisrajan.
41 Toiseksi tätä sanamuodon mukaista tulkintaa tukee asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan asiayhteys.
42 Kyseisen asetuksen johdanto-osan 29 perustelukappaleesta, joka liittyy tämän asetuksen säännöksiin, jotka koskevat kansallisia sääntöjä, joilla otetaan käyttöön pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevat mekanismit, nimittäin ilmenee, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut suojella siirtotyöläisiä ja heidän jälkeensä eläviä näiden sääntöjen kovin ankaralta soveltamiselta lisäämällä kyseiseen asetukseen säännöksiä, joissa säädetään tarkasti näiden kansallisten sääntöjen soveltamisesta.
43 Tältä osin mainitun asetuksen johdanto-osan 31 perustelukappaleessa täsmennetään, että vaikka kansallisen lainsäätäjän on säädettävä säännöt, joilla rajoitetaan kahden tai useamman eri jäsenvaltioissa ansaitun eläkkeen päällekkäisyyttä, unionin lainsäätäjän tehtävänä on vahvistaa rajat, joiden puitteissa näitä kansallisia päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä on sovellettava.
44 Tästä seuraa, että kansallisia päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä koskevien asetuksen N:o 883/2004 säännösten tarkoituksena on rajoittaa erityisen haitallisia vaikutuksia niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.
45 Kuten myös julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa huomauttanut, pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa ei kuitenkaan vaikuta siltä, että se, että jäsenvaltio ottaa huomioon ainoastaan huomioitujen eri eläkkeiden päällekkäisyyden enimmäisrajan ylittävän määrän, olisi erityisen epäedullista kyseisille työntekijöille, vaikka kyseessä olevien etuuksien kokonaismäärän perusteella tehty laskelma johtaakin suurempaan määrään.
46 Yhtäältä on nimittäin niin, että – kuten tämän tuomion 38–40 kohdasta ilmenee – asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ei millään tavoin velvoiteta jäsenvaltioita myöntämään kyseisille työntekijöille korkeimpia määriä. Toisaalta ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että nyt käsiteltävässä asiassa HK saa belgialaista perhe-eläkettä kyseisen säännöksen soveltamisen perusteella, kun taas työntekijällä, joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ei ole tällaisessa tapauksessa oikeutta mihinkään etuuteen.
47 Kolmanneksi asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkintaa, jonka mukaan kansallisten lainsäätäjien tehtävänä on määrittää etuuksien määrät, jotka on otettava huomioon niiden kansallisia päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä sovellettaessa, tukevat myös sen säännöstön tavoitteet, johon tämä säännös kuuluu.
48 Tästä on todettava, että asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, että kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön ominaispiirteitä olisi kunnioitettava ja laadittava ainoastaan yhteensovittamisjärjestelmä.
49 Asetuksella N:o 883/2004 ei nimittäin oteta käyttöön yhteistä sosiaaliturvajärjestelmää vaan annetaan erillisten kansallisten järjestelmien jäädä edelleen voimaan. Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa sosiaaliturvajärjestelmiensä järjestämisen osalta ja – koska alaa ei ole unionin tasolla yhdenmukaistettu – kunkin jäsenvaltion on lainsäädännössään määritettävä muun muassa ne edellytykset, joiden täyttyessä oikeus sosiaalietuuksiin syntyy, mukaan lukien siis myös erilaisten etuuksien päällekkäisyyttä estävät säännöt. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä koskevia asetuksen N:o 883/2004 säännöksiä (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2022, Rechtsanwaltskammer Wien, C‑58/21, EU:C:2022:691, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdassa ei kuitenkaan määritellä mitään erityistä perhe-eläkkeiden määrän laskentatapaa, joten kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä on määritettävä nämä yksityiskohtaiset säännöt viimeksi mainitun säännöksen soveltamiseksi, mistä on lisäksi osoituksena nyt käsiteltävässä asiassa se tämän tuomion 25 ja 27 kohdassa mainittu seikka, että Ranskan ja Suomen toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kansallisten päällekkäisyyttä estävien sääntöjensä nojalla erilaisia laskentatapoja.
51 Neljänneksi ja viimeiseksi on todettava, että asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan syntyhistorian perusteella voidaan myös katsoa, että tätä säännöstä on tulkittava tämän tuomion 40 kohdassa mainitulla tavalla.
52 Tästä on huomautettava, että asetus N:o 1408/71 ei alun perin sisältänyt asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn kaltaista sääntöä, joka koskee vaikutusten lieventämistä sosiaalietuuksien ollessa päällekkäisiä.
53 Unionin lainsäätäjä sääti tällaisesta säännöstä vasta, kun asetukseen N:o 1408/71 lisättiin asetuksella N:o 1248/92 46 c artikla. Tältä osin asetuksen N:o 1248/92 16. ja 22. perustelukappaleessa täsmennettiin, että siirtotyöläisiä ja heidän jälkeenjääneitään on tärkeää suojella etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien kansallisten säännösten liian ankaralta soveltamiselta, koska kansallisten säännösten soveltaminen yhdessä silloin kun on kyse erilaisten etuuksien päällekkäisyydestä voisi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia.
54 Niinpä asetuksen N:o 1408/71 46 c artiklan 1 kohdassa säädettiin, että jos erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen johti kahden tai useamman etuuden pienentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa ankarasti etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen säännöksiä, oli jaettava niiden etuuksien lukumäärällä, joita pienentäminen, keskeyttäminen tai peruuttaminen koski.
55 Vaikka asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan sanamuotoa on muutettu siten, että niiden etuuksien lukumäärällä, joihin päällekkäisyyttä estäviä sääntöjä sovelletaan, jaetaan huomioon otetut etuuksien määrät eikä enää määriä, joita ei ole maksettu päällekkäisyyttä estävien sääntöjen soveltamisen vuoksi, on kuitenkin niin, että sekä kyseisellä 55 artiklan 1 kohdalla että asetuksen N:o 1408/71 46 c artiklan 1 kohdalla on sama tavoite eli siirtotyöläisten suojeleminen haitallisilta vaikutuksilta, jotka liittyvät mainittujen sääntöjen päällekkäiseen soveltamiseen jäsenvaltioissa.
56 Asetuksessa N:o 883/2004 nimittäin uudistetaan ja yksinkertaistetaan asetukseen N:o 1408/71 sisältyviä sääntöjä mutta säilytetään sama tavoite (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2021, Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen (Uwv), C‑285/20, EU:C:2021:785, 42 kohta).
57 Kuten julkisasiamies on lisäksi todennut ratkaisuehdotuksensa 61 kohdassa, sekä asetuksen N:o 1408/71 46 c artiklan 1 kohdassa että asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdassa viitataan jäsenvaltioiden lainsäädännöissä säädettyihin pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskeviin sääntöihin ja näissä lainsäädännöissä huomioon otettuihin määriin, ja niissä korostetaan tällä tavoin harkintavaltaa, joka näillä valtioilla on päällekkäisyyttä estävien sääntöjen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämiseksi.
58 Kaiken edellä esitetyn perusteella on esitettyihin kysymyksiin vastattava, että asetuksen N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen merkitsee päällekkäisyyttä estävien kansallisten sääntöjen soveltamista itsenäisten etuuksien osalta, siinä sallitaan kunkin asianomaisen jäsenvaltion säätää oikeusjärjestyksessään, että maksettavan etuuden määrän laskemiseksi joko näissä kansallisissa säännöissä huomioon otettu tulojen kokonaismäärä on jaettava kyseessä olevien etuuksien lukumäärällä tai kyseisellä lukumäärällä on jaettava se tulojen osa, joka ylittää mainituissa kansallisissa säännöissä määritetyn päällekkäisyyden enimmäisrajan.
Oikeudenkäyntikulut
59 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 55 artiklan 1 kohdan a alakohtaa
on tulkittava siten, että
kun erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen merkitsee päällekkäisyyttä estävien kansallisten sääntöjen soveltamista itsenäisten etuuksien osalta, siinä sallitaan kunkin asianomaisen jäsenvaltion säätää oikeusjärjestyksessään, että maksettavan etuuden määrän laskemiseksi joko näissä kansallisissa säännöissä huomioon otettu tulojen kokonaismäärä on jaettava kyseessä olevien etuuksien lukumäärällä tai kyseisellä lukumäärällä on jaettava se tulojen osa, joka ylittää mainituissa kansallisissa säännöissä määritetyn päällekkäisyyden enimmäisrajan.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: ranska.
Lainkohdat
Asetus (EY) N:o 883/2004 – 55 artiklan 1 kohdan a alakohta