Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A haki muutosta Valtiokonttorin 17.5.2024 antamaan päätökseen, jolla A:lle on määrätty työeläkevakuutuksen laiminlyöntimaksu 4 506,20 euroa. Määrättävä laiminlyöntimaksu perustuu työeläkevakuutusmaksuun 15 020,66 euroa ja laiminlyöntimaksun määräytymisprosenttiin 30.
A vaati laiminlyöntimaksun perumista. A korosti, että hän ei ollut tietoinen siitä, että palkkaa saamaton yksityinen yrittäjä on velvoitettu tekemään pakollisen eläkevakuutussopimuksen. Tämä tieto oli tullut hänelle täysin yllätyksenä vasta hänen saatuaan laskun eläkelaitokselta.
TELK hylkäsi A:n valituksen
YEL 122 §:n 1 momentin mukaan yrittäjä, joka ei ota työeläkevakuutusta kuuden kuukauden kuluessa vakuuttamisvelvollisuuden alkamisesta lukien, on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksun, joka on enintään yhtä suuri kuin laiminlyöntiajalta maksettava työeläkevakuutusmaksu. Laiminlyöntimaksua määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin toistuvuus, laiminlyönnin tahallisuus, laiminlyöntiajan työeläkevakuutusmaksu ja laiminlyöntiajan työtulo.
Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos eläkelaitos katsoo, että yrittäjä on laiminlyönyt tämän lain mukaisen eläketurvan järjestämisen, sen on tehtävä Valtiokonttorille hakemus laiminlyöntimaksun määräämisestä. Valtiokonttori ratkaisee päätöksellään, onko yrittäjä laiminlyönyt tämän lain mukaisen eläketurvan järjestämisen ja määrää laiminlyöntimaksun, joka suoritetaan laiminlyöntimaksun määräämistä koskevan hakemuksen tehneelle eläkelaitokselle.
Saman pykälän 3 momentin viimeisen virkkeen mukaan Valtiokonttori jättää laiminlyöntimaksun määräämättä kokonaan tai osittain, jos laiminlyöntiä ei voida pitää tahallisena ja laiminlyöntimaksun määrääminen olisi 1 momentissa mainitut seikat huomioon ottaen tai muusta erityisestä syystä kohtuutonta.
TELK totesi, että lakisääteisen eläketurvan järjestämisen laiminlyövälle yrittäjälle määrätään laiminlyöntimaksu. 17.11.2023 annetulla pakkovakuutuspäätöksellä ETK on joutunut ottamaan A:lle hänen puolestaan ja kustannuksellaan YEL-vakuutuksen eläkelaitoksesta 1.1.2022 alkaen, kun hän ei sitä ole itse tehnyt. YEL 109 §:n mukaisesti A on ollut velvollinen ottamaan YEL-vakuutuksen kuuden kuukauden kuluessa yrittäjätoiminnan alkamisesta. Ennen pakkovakuutuspäätöksen tekemistä A:han on oltu yhteydessä ja kehotettu hankkimaan vakuutus, joten A ei voi vedota tehokkaasti tietämättömyyteensä. Pakkovakuutustilanteessa vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti on tahallista. A on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa 1.1.2022–16.11.2023, eli häneltä on puuttunut YEL-vakuutus lähes kahden vuoden ajan.
Laiminlyöntimaksun määräytymisperusteena käytetään laiminlyöntiajalta määrättyä työeläkevakuutusmaksua, joka A:n tapauksessa on eläkelaitoksen hakemuksen perusteella 15 020,66 euroa. Soveltamiskäytännön mukaisesti laiminlyöntimaksu pakkovakuutustilanteissa on vähintään 30 prosenttia työeläkevakuutusmaksusta. Valituksenalaisella päätöksellä A:lle määrätty laiminlyöntimaksu 4 506,20 euroa on 30 prosenttia laiminlyöntiajan työeläkevakuutusmaksusta.
TELK katsoi, että laiminlyöntimaksulle on lainmukaiset perusteet olemassa ja että laiminlyöntimaksun määräämistä A:lle ei voida pitää kohtuuttomana, kun huomioidaan pakkovakuutustilanne ja siihen liittyvä laiminlyönnin tahallisuus sekä muut edellä mainitut seikat. Näin ollen ei ole edellytyksiä valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen siten, että A:lle asetettu laiminlyöntimaksu 4 506,20 euroa voitaisiin jättää kokonaan tai osittainkaan määräämättä.
Lainkohdat
YEL 122 §