Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Asiassa oli kysymys työntekijän eläkelain 80 §:n 1 momentin mukaisesti myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen vaikutuksesta X Oy:n työeläkevakuutusmaksun määräytymiseen. Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan työntekijän eläkelain 175 §:ssä mainitun kahden vuoden tarkasteluajan määräytymisessä on työkyvyttömyyden alkamishetken sijasta sovellettu kuntoutusrahahakemuksen vireilletulon ajankohtaa, jos entisin perustein myönnetty työkyvyttömyyseläke on määräytynyt samoin perustein kuin aiemmin myönnetty kuntoutusraha. Näin ollen A:n eläketapahtumavuosi oli vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti oikein määritetty eikä X Oy:lle määrättyä maksuunpanoa voitu pitää lain tai sopimuksen vastaisena. X Oy:n valitus hylättiin. Asiassa hylättiin myös X Oy:n vaatimus saada tiedoksi A:n työkyvyttömyyseläkehakemukseen liittyvät asiakirjat, koska vaatimus kohdistui jo lainvoimaisesti ratkaistuun työkyvyttömyyseläkehakemukseen eikä X Oy ollut sen käsittelyssä asianosainen.
Esitiedot
Eläkelaitos oli 18.12.2013 antanut A:lle päätöksen oikeudesta ammatilliseen kuntoutukseen ja myöntänyt kuntoutusrahaa ajalta 6.5.2014 – 30.9.2016. Tämän jälkeen A:lle oli myönnetty työkyvyttömyyseläke kuntoutustukena ajalle 1.6.2018 – 31.1.2020 ja tämän jälkeen työkyvyttömyyseläke toistaiseksi 1.2.2020 alkaen. Eläkelaitos oli 9.2.2021 päivätyllä maksuunpanolla määrännyt X Oy:lle 615 261,95 euron suuruisen vakuutusmaksun.
X Oy haki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta perustevalituksella muutosta maksuunpanoon ja vaati sen kumoamista siltä osin, kun siihen on vaikuttanut A:lle 25.11.2019 myönnetty työkyvyttömyyseläke, eläkemenoltaan 147 109 euroa. X Oy vaati lisäksi asianosaisuuteensa vedoten, että muutoksenhakulautakunta velvoittaa eläkelaitoksen toimittamaan tai toimittaa itse heille kaikki valitusasiaa koskevat asiakirjat, mukaan lukien lääketieteelliset asiakirjat. X Oy katsoi, että työntekijän eläkelain 35 §:ssä tarkoitetun eläketapahtuman ajankohta on olennainen ratkaistaessa sitä, onko A:lle myönnetyllä työkyvyttömyyseläkkeellä merkitystä sille määrättyyn vakuutusmaksuun. X Oy katsoi lisäksi, ettei A:n työkyvyttömyyden pidä vaikuttaa sen vakuutusmaksuihin, koska A:n työsuhteen päättämisen ja tälle toistaiseksi maksettavan työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtuman välinen aika oli viisi vuotta ja seitsemän kuukautta eikä X Oy ollut maksanut A:lle palkkaa niiltä kahdelta kalenterivuodelta, jotka olivat edeltäneet toistaiseksi maksettavan työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtuman kalenterivuotta. A:n työsuhde oli päättynyt 25.4.2014 ja viimeinen palkanmaksupäivä oli ollut 26.3.2014.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi X Oy:n valituksen.
Muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut
Työntekijän eläkelain (TyEL) 131 §:n 1 momentin mukaan asianosainen saa tehdä maksuunpanoa koskevan perustevalituksen, jos hän katsoo, että eläkelaitoksen tai Eläketurvakeskuksen tämän lain perusteella määräämä maksuunpano tai työnantajan 152 tai 154 §:n perusteella tekemä työntekijän työeläkevakuutusmaksun pidätys on ollut lain tai sopimuksen vastainen.
Eläkelaitos on 9.2.2021 päivätyllä maksuunpanolla määrännyt X Oy:lle maksettavaksi 615 261,95 euroa vakuutusmaksua. X Oy on vaatinut maksuunpanon kumoamista siltä osin, kun siihen on vaikuttanut A:lle 25.11.2019 myönnetty työkyvyttömyyseläke, eläkemenoltaan 147 109 euroa.
Asiassa saadun selvityksen mukaan eläkelaitos on 18.12.2013 antanut A:lle päätöksen oikeudesta ammatilliseen kuntoutukseen ja tukenut hänen ammatillista kuntoutustaan kuntoutusrahalla 6.5.2014 – 5.8.2014, 6.8.2014 – 31.8.2014 ja 1.9.2014 – 30.9.2016. Tämän jälkeen A:lle on myönnetty työkyvyttömyyseläke kuntoutustukena 1.6.2018 – 31.5.2018 (pitäisi olla 2019), 1.6.2019 – 30.6.2019 ja 1.7.2019 – 31.1.2020, jonka jälkeen hänelle on myönnetty työkyvyttömyyseläke toistaiseksi 1.2.2020 alkaen.
Maksuunpanossa riidanalaista on A:lle 25.11.2019 myönnetyn ja 1.2.2020 alkaneen pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen vaikutus X Oy:n maksuluokkaan.
TyEL 152 §:n mukaisesti tämän lain mukaisen eläketurvan kustantamiseksi perittävä työeläkevakuutusmaksu koostuu työnantajan ja työntekijän maksusta. Kun työeläkevakuutus on järjestetty työeläkevakuutusyhtiössä, työeläkevakuutusmaksu määräytyy 166 §:ssä mainittujen laskuperusteiden mukaisesti.
TyEL 166 §:n mukaisesti työeläkevakuutusyhtiön on haettava vakuutusmaksujen ja vastuuvelan laskuperusteille sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus.
TyEL 168 §:n mukaisesti vakuutusmaksujen ja vastuuvelan laskuperusteet on laadittava ottaen huomioon ensisijaisesti työntekijöiden ja eläkkeensaajien työntekijän eläkelain mukaan vakuutettujen etujen turvaaminen ja mitä 174-182 §:ssä sekä Eläketurvakeskuksesta annetun lain 5 §:ssä säädetään eläkkeistä aiheutuvan vastuun ja muiden kulujen jakautumisesta.
TyEL 175 §:n 1 momentin mukaan sellaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä aiheutuvista kustannuksista, jossa vakuutetun tämän lain ja merimieseläkekelain mukaisten työansioiden yhteismäärä tämän lain 76 §:n 1 momentissa tarkoitetun tarkasteluajan kahden viimeisen kalenterivuoden aikana on vähintään
12 566,70 euroa, vastaa kukin eläkelaitos, jonka toimintapiiriin vakuutettu kuului mainittujen kalenterivuosien aikana. Eläkelaitos vastaa kustannuksista samassa suhteessa kuin mikä on kyseisessä eläkelaitoksessa vakuutettujen tämän lain alaisten työansioiden osuus vastaavien 3 §:ssä mainittujen eläkelakien mukaisten työansioiden, päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansion sekä 74 §:ssä tarkoitettujen 76 §:n 2 momentin mukaisten työ- tai ansiotulojen ja mainitun pykälän 4-6 momentissa tarkoitettujen työ- tai ansiotulojen yhteismäärästä mainittuina kalenterivuosina.
TyEL 169 §:n 1 momentin mukaan sellaisena kuin se oli voimassa 31.5.2022 saakka työeläkevakuutusyhtiölle maksettavien vakuutusmaksujen laskuperusteista on käytävä ilmi, miten vakuutusmaksu lasketaan ja miten se jakautuu eri kululajeja varten perittäviin osiin. Laskuperusteet voidaan laatia siten, että työnantajan toteutunut työkyvyttömyyseläke- ja kuntoutusrahakorvausmeno otetaan huomioon vakuutusmaksua määrättäessä.
Työntekijällä on oikeus työeläkekuntoutukseen ikäluokan alimpaan vanhuuseläkeikään asti, jos TyEL 25 §:n mukaiset edellytykset täyttyvät.
TyEL 28 §:n 2 momentin mukaan kuntoutusraha on yhtä suuri kuin niiden työeläkkeiden yhteismäärä korotettuna 33 prosentilla, joihin työntekijällä olisi oikeus, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi kuntoutushakemuksen tullessa vireille. Kuntoutusrahan määrä lasketaan työkyvyttömyyseläkettä koskevin säännöksin, soveltaen muun muassa TyEL 66 ja 76 §:n säännöksiä.
TyEL 80 §:n 1 momentin mukaan jos työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa saaneelle työntekijälle myönnetään työkyvyttömyyseläke sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin kuntoutusrahakauden päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, työkyvyttömyyseläke määräytyy samoin perustein kuin ensiksi myönnetty kuntoutusraha, kuitenkin ilman kuntoutusrahaan liittyvää 33 prosentin korotusta.
Muutoksenhakulautakunta toteaa, että TyEL:ssä on määritelty eläkelaitoksen vastuu (rahastointi) alkaneesta työkyvyttömyyseläkkeestä ja kuntoutusrahasta. Laskuperusteissa on määritelty se, miten eläkelaitokselle aiheutuva vastuu huomioidaan työnantajan vakuutusmaksun laskennassa.
Eläkelaitos on vuonna 2013 myöntänyt A:lle oikeuden ammatilliseen kuntoutukseen ja tukenut hänen ammatillista kuntoutustaan TyEL:n 25 §:n perusteella 6.5.2014 – 5.8.2014, 6.8.2014 -31.8.2014 ja 1.9.2014 – 30.9.2016. Tämän jälkeen ja ennen kuin kuntoutusrahakauden päättymisestä oli kulunut kaksi vuotta, A:lle on myönnetty työkyvyttömyyseläke, ensin kuntoutustukena 1.6.2018 -31.1.2020, ja 1.2.2020 alkaen työkyvyttömyyseläke on myönnetty toistaiseksi. Työkyvyttömyyseläke on myönnetty TyEL:n 80 §:n mukaisesti entisin perustein, jolloin eläketapahtumavuosi on 2013. X Oy:n vastuu määräytyy näin ollen vuosien 2011 ja 2012 perusteella.
Muutoksenhakulautakunta katsoo saadun selvityksen perusteella, että eläkelaitoksen maksuunpano 9.2.2021, jolla X Oy:n maksettavaksi on määrätty TyEL-vakuutusmaksut 615 261,95 euroa ei ole lain tai sopimuksen vastainen. Maksuunpano 9.2.2021 perustuu X Oy:n työntekijöilleen maksamiin palkkoihin. Näin ollen maksuunpanoa ei voida kumota tai sitä muuttaa.
Oikeus saada työntekijän terveydentilatietoja
TyEL 194 §:n mukaan sellaisena kuin se oli voimassa 31.5.2021 saakka työnantajalla on oikeus saada eläkelaitokselta salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä talous- ja henkilöstöhallintoaan ja yrityksen työeläkevakuutusmaksun tarkastamista varten välttämättömät tiedot tämän lain mukaan myönnetystä eläkkeestä ja sen muodosta sekä myönnetyn eläkkeen alkamis- ja päättymispäivästä.
Muutoksenhakulautakunta toteaa, että kuntouturahakausien päätyttyä 30.9.2016 A:lle on myönnetty lainvoimaisilla päätöksillä työkyvyttömyyseläke kuntoutustukena 1.6.2018 – 31.1.2020 ja 1.2.2020 alkaen työkyvyttömyyseläke toistaiseksi. Eläkelaitoksen lainvoimaisella työkyvyttömyyseläkepäätöksellä A:lle on myönnetty työkyvyttömyyseläke TyEL 80 §:n perusteella entisin perustein. Nyt käsiteltävässä valituksessa ei ole siis kysymys työkyvyttömyyseläkkeen arvioinnista, vaan kysymyksessä on jo aikaisemmin lainvoimaisella päätöksellä myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen vaikutuksesta valituksenalaiseen maksuunpanoon. Kyseiseen asiaan ei liity lääketieteellisiä selvityksiä eivätkä lääketieteelliset selvitykset kuulu nyt kysymyksessä olevan perustevalitusasian oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Näin ollen X Oy:n vaatimus saada työkyvyttömyyseläkettä koskevat asiakirjat tiedoksi hylätään.
Lainkohdat
Työntekijän eläkelain 80 §, 131 §, 152 §, 166 §, 168 §, 169 § ja 175 §
Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 7 §
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
X Oy haki vakuutusoikeudelta muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että vakuutusoikeus kumoaa sille annetun maksuunpanopäätöksen niiltä osin, kun siihen on vaikuttanut A:lle 25.11.2019 myönnetty työkyvyttömyyseläke, eläkemenoltaan 147 109 euroa. X Oy vaati, että vakuutusoikeus määrää eläkelaitoksen antamaan sille uuden maksuunpanopäätöksen, jossa A:lle myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä ei ole otettu huomioon, sekä suorittamaan korkolain mukaisen viivästyskoron virheellisesti peritylle osuudelle maksusta. X Oy pyysi vielä, että vakuutusoikeus velvoittaa eläkelaitoksen toimittamaan sille kaikki valitusasiaa koskevat asiakirjat mukaan lukien lääketieteelliset asiakirjat.
X Oy viittasi siihen, että oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 9 §:n mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto muustakin kuin julkisesta oikeudenkäyntiasiakirjasta, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. X Oy vetosi työtapaturma- ja ammattitautilain esitöihin (HE 277/2014 vp, sivut 41 – 43), joiden mukaan asianosaisella työnantajalla on laaja tietojensaantioikeus. X Oy katsoi, että vaikka lain esityöt koskevat työtapaturma- ja ammattitautilakia, kyse on kuitenkin perusoikeudesta ja näin ollen kyseinen tulkinta pätee myös työeläkelainsäädännön yhteydessä. X Oy:n mielestä se on asiassa asianosainen, koska kyseessä oleva työkyvyttömyyseläke on vaikuttanut sen työeläkevakuutusmaksun suuruuteen. X Oy:n mukaan viittaukset vakuutusoikeuden asianosaisuutta koskeviin ratkaisuihin ovat merkityksettömiä, koska se ei ole hakenut muutosta työkyvyttömyyseläkettä koskevaan päätökseen. X Oy toi vielä esille, että eläkepäätökseen liittyvät asiakirjat ovat erittäin oleellisia asian oikeudenmukaisen ratkaisemisen kannalta, koska niistä selviää
lisätietoa oikean eläketapahtuman määrittelemiseksi.
X Oy:n mukaan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksessä ei ole perusteltu, miksi eläkelaitoksen maksuvastuulla oleva työkyvyttömyyseläke olisi yrityksen maksuluokkaan vaikuttava tapahtuma. X Oy:n mielestä Eläketurvakeskuksen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle antama asiantuntijalausunto on jätettävä huomioimatta, koska se perustuu mahdolliseen vakiintuneeseen käytäntöön, joka on lainvastainen. X Oy totesi Eläketurvakeskuksen antaman asiantuntijalausunnon perustuvan siihen, että niin sanottu laskennallinen eläketapahtumahetki olisi mahdollinen.
X Oy:n mukaan lainsäädännössä ja laskuperusteissa ei tunneta laskennallista eläketapahtumaa eikä eläkelaitosten vastuulla olevan korvausmenon ja vastuuvelan laskentasääntöjen perusteella tulkintaa laskennallisesta eläketapahtumasta voi tehdä ilman nimenomaista säännöstä. X Oy katsoi, että myöskään se, määräytyykö työkyvyttömyyseläkkeen suuruus entisin perustein tai muulla tavalla, ei vaikuta työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtumahetken määräytymiseen, koska siitä ei ole säännöstä. X Oy viittasi työntekijän eläkelain 2 §:ään sekä 35 §:ään ja totesi, että laissa tunnetaan vain yksi työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtuma. X Oy:n mukaan A:n ammatillisesta kuntoutuksesta eläkeyhtiölle aiheutunutta menoa ei ole otettu huomioon maksuluokkaan vaikuttavana kustannuksena. X Oy kiinnitti huomiota siihen, että eläkelaitos on tästä huolimatta katsonut voivansa käyttää maksuluokkaan vaikuttavan pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen laskennallisena eläketapahtumahetkenä ajankohtaa, joka on useita vuosia ennen kyseessä olevan työkyvyttömyyseläkkeen todellista lainmukaista eläketapahtumahetkeä. X Oy:n mielestä tällainen lakiin ja laskuperusteisiin liittyvä tulkinta on mielivaltainen sekä kohtuuton ja johtaa siihen, että työnantaja on vastuussa työkyvyttömyyseläkkeestä, joka alkaa hyvinkin pitkän ajan kuluttua työsuhteen päättymisestä. X Oy:n mukaan sillä on tiedossaan, että eläketapahtuman on aiheuttanut A:lle liikenneonnettomuus ja muu kuin sen palveluksessa työskennellessä rajoitteena ollut sairaus.
X Oy on vielä arvioinut, että Eläketurvakeskus saattaa olla asiantuntijalausunnon antajana puolueellinen, mikäli kyseessä olevan tapauksen kaltaiset asiat on ratkaistu sen antamien ohjeiden mukaisesti.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
X Oy:n vaatimus saada tiedoksi A:n työkyvyttömyyseläkehakemukseen liittyvät asiakirjat hylättiin.
Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Asiakirjojen tiedoksisaamista koskeva vaatimus
Työntekijän eläkelain 194 §:n mukaan työnantajalla on oikeus saada eläkelaitokselta salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä talous- ja henkilöstöhallintoaan ja yrityksen työeläkevakuutusmaksun tarkastamista varten välttämättömät tiedot tämän lain mukaan myönnetystä eläkkeestä ja sen muodosta, myönnetyn eläkkeen alkamis- ja päättymispäivästä sekä työnantajan vakuutusmaksuun vaikuttavista tekijöistä.
Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 7 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirjalla tarkoitetaan valituskirjelmää tai muuta vireillepanoasiakirjaa, valituksen kohteena olevaa päätöstä sekä muuta hallintotuomioistuimelle hallintolainkäyttöasiassa toimitettua asiakirjaa. Oikeudenkäyntiasiakirja on myös hallintotuomioistuimen päätös ja muu sen hallintolainkäyttöasiassa laatima asiakirja sekä hallintotuomioistuimen diaari ja vastaava asiakirjarekisteri.
Saman lain 8 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta ja salassapidosta on voimassa, mitä asiakirjan julkisuudesta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä. Hallintotuomioistuin voi kuitenkin salassapitosäännösten estämättä antaa oikeudenkäyntiasiakirjasta tiedon siinä laajuudessa kuin se on tarpeen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin taikka asiaan liittyvän tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi.
Saman lain 9 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuolena olevalla asianosaisella on oikeus saada tieto muustakin kuin julkisesta oikeudenkäyntiasiakirjasta, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu.
Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain esitöistä (HE 12/2006 vp) ilmenee viimeksi mainitun säännöksen osalta, että oikeus tiedon saantiin olisi ehdotetun säännöksen mukaan vain kyseessä olevan oikeudenkäynnin osapuolena olevalla asianosaisella. Asianosaisen tiedonsaantioikeus voisi koskea vain sellaisia oikeudenkäyntiasiakirjoja, jotka liittyvät hänen asiansa käsittelyyn hallintotuomioistuimessa.
X Oy on vedonnut oikeuteensa saada asianosaisasemansa perusteella tiedoksi A:n työkyvyttömyyseläkehakemukseen liittyvät asiakirjat, mukaan lukien lääketieteelliset asiakirjat. Vakuutusoikeus toteaa, että nyt käsiteltävänä olevan perustevalitusasian oikeudenkäyntiasiakirjoihin ei
sisälly A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä. Vakuutusoikeus katsoo näin ollen X Oy:n vaatimuksen asiakirjojen tiedoksisaannista kohdistuvan jo lainvoimaisesti ratkaistuun työkyvyttömyyseläkehakemukseen, jonka käsittelyssä X Oy ei ole ollut asianosainen. A:n työkyvyttömyyseläkehakemuksen käsittelyssä mukana olleet lääketieteelliset ja muut selvitykset eivät ole nyt käsiteltävänä olevan perustevalitusasian oikeudenkäyntiasiakirjoja ottaen huomioon, että niitä ei ole toimitettu vakuutusoikeudelle nyt vireillä olevassa asiassa. Näin ollen vakuutusoikeus ei voi tämän perustevalitusasian käsittelyn yhteydessä antaa X Oy:lle tietoa A:n työkyvyttömyyseläkehakemuksen käsittelyssä mukana olleista lääketieteellisistä tai muista selvityksistä eikä määrätä eläkelaitosta
antamaan niistä tietoa X Oy:lle.
Vakuutusoikeus toteaa vielä, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei sovelleta työtapaturma- ja ammattitautilakia eikä viittauksella sen esitöissä lausuttuun ole asiaa ratkaistaessa merkitystä.
Asiaratkaisu
Vakuutusoikeus viittaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluihin.
Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan työntekijän eläkelain 175 §:ssä mainitun kahden vuoden tarkasteluajan määräytymisessä on työkyvyttömyyden alkamishetken sijasta sovellettu kuntoutusrahahakemuksen vireilletulon ajankohtaa, jos entisin perustein myönnetty työkyvyttömyyseläke on määräytynyt samoin perustein kuin aiemmin myönnetty kuntoutusraha. Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n eläketapahtumavuosi 2013 on vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti oikein määritetty. X Oy:lle määrätyn maksuunpanon ei näin ollen voida katsoa olevan lain tai sopimuksen vastainen. Valituksenalaista ratkaisua ei siten ole X Oy:n valituksessaan esittämistä seikoista huolimatta syytä muuttaa.
Vakuutusoikeus toteaa vielä, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 43 §:n mukaan hallintotuomioistuin voi oma-aloitteisesti pyytää erityistä asiantuntemusta vaativasta kysymyksestä lausunnon muulta kuin päätöksen tehneeltä viranomaiselta taikka yksityiseltä asiantuntijalta. Asiantuntijan on oltava rehelliseksi ja alallaan taitavaksi tunnettu. Asiantuntijana ei saa toimia
se, joka on asiaan tai asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu.
X Oy on valituksessaan arvioinut, että Eläketurvakeskus saattaa olla asiantuntijalausunnon antajana puolueellinen, mikäli kyseessä olevan tapauksen kaltaiset asiat on ratkaistu sen antamien ohjeiden mukaisesti. Vakuutusoikeus katsoo, että asiassa ei ole perusteltua aihetta epäillä Eläketurvakeskuksen puolueettomuuden X Oy:n mainitsemasta syystä vaarantuneen. Asiassa ei ole ilmennyt muitakaan seikkoja, joiden perusteella Eläketurvakeskuksen puolueettomuuden olisi katsottava vaarantuneen.
Lainkohdat
Työntekijän eläkelaki 80 §, 131 §, 152 §, 166 §, 168 §, 169 §, 175 § ja 194 § Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 7 §, 8 § ja 9 § 1 mom. Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 43 §