Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Yhtiö X haki muutosta Eläketurvakeskuksen (ETK) antamaan päätökseen työeläkelakien soveltamisasiassa. Päätöksen mukaan A:n työskentely Yhtiölle vuosina 2021 ja 2022 kuuluu työntekijän eläkelain (TyEL) soveltamisalaan.
Yhtiö X vaati ETK:n antaman soveltamispäätöksen kumoamista. Yhtiön mukaan ETK:n päätös perustuu virheelliseen käsitykseen Yhtiön ja A:n välisestä oikeussuhteesta. A ei ole työskennellyt työsuhteessa, vaan kyse on ollut toimeksiantosuhteessa tehdystä yrittäjätyöstä.
TELK hylkäsi yhtiö X:n valituksen. Ratkaisusta äänestettiin 5–1.
TELK totesi, että asiassa on kyse siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn vuosina 2021 ja 2022 ruokalähettinä Yhtiölle sen digitaalisen alustan puitteissa eli alustataloustyönsuorittajana.
Kokonaisarviointi
TELK katsoi, ottaen huomioon Yhtiön ja A:n välisen oikeussuhteen kiistanalaisuus, että asiassa on perusteltua arvioida työsuhteen olemassaoloa kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon TSL 1 luvun 1 momentin toisessa virkkeessä mainitut työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.
TELK totesi, että asiassa on tullut esille sekä yrittäjyyden puolesta puhuvia seikkoja sekä työsuhteeseen viittaavia seikkoja. Asiassa on riidatonta se, että A:lla on ollut YEL-vakuutus ajalla 1.5.2021−24.2.2023 ja Patentti- ja rekisterihallituksen tietojen mukaan hänelle on yksityisenä elinkeinoharjoittajana rekisteröity toiminimi ajalla 3.11.2022−6.3.2023.
TELK totesi, että itsenäisen yrittäjyyden tunnusmerkistön osalta ei ole säännöksiä, vaan tunnusmerkistö on muodostunut työoikeudellisessa oikeuskäytännössä. Itsenäisen yrittäjyyden aineelliseen tunnusmerkistöön kuuluvat toiminnan yleisyys ja julkisuus, yrittäjäriski sekä yrittäjän vapaus. Itsenäisen yrittäjyyden muodolliseen tunnusmerkistöön kuuluvat muun muassa ilmoitusten tekeminen viranomaisrekistereihin, kuten esimerkiksi kaupparekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin, sekä yrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen ottaminen. Myös työstä saadun korvauksen maksutapaa eli sitä, laskuttaako työn suorittaja korvauksen ja sisältyykö summaan arvonlisävero, voidaan pitää itsenäisen yrittäjyyden muodollisena tunnusmerkkinä.
Työsuhteen tunnusmerkkeihin kuuluu henkilökohtainen työntekovelvoite, eikä työntekijä voi ilman työnantajan hyväksyntää laittaa ketään toista sijaansa tai käyttää apulaista. Työsuhteessakin on siis sopimus- tai suostumusperusteisesti mahdollista, että työntekijä käyttää sijaista tai vastaavaa järjestelyä.
Toiminnan yleisyydellä ja julkisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö tarjoaa itse palvelujaan ja ilmoittaa niistä julkisesti. TELK totesi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että asiassa ei ole tullut ilmi, että A olisi markkinoinut kuljetuspalvelujaan, eli olisi tarjonnut itse palvelujaan ja ilmoittanut niistä julkisesti, vaan Yhtiö mainostaa sovellustaan ja sen avulla ruoan kotiin tilaamista. Ruokalähetit vaikuttavat olevan vain osa tätä Yhtiön liiketoiminnan ketjua, jossa asiakas tilaa sovelluksen kautta ruokaa ja ruokalähetti kuljettaa sen. Kokonaisuudessaan koko ajan operoidaan Yhtiön hallinnoimalla sovelluksella Yhtiön lukuun. TELK katsoi, että toiminnan yleisyyden ja julkisuuden osalta tosiseikat viittaavat enemmän työsuhteeseen kuin itsenäiseen yrittäjyyteen.
Tyypillinen yrittäjätoiminnan piirre on taloudellinen sitoutuminen toimintaan, jolloin yrittäjä kantaa riskin siitä, että toiminta tuottaa ansiotuloa sekä vastaa työnsä lopputuloksesta ja laadusta sekä mahdollisista virheistä. Yrittäjän osaamisella tai ammattitaidolla voi olla taloudellista merkitystä, jolloin yrittäjän taloudellinen riski toteutuu sitä kautta, miten kannattavaksi yritys saadaan hyödyntäen yrittäjän ammattitaitoa henkilökohtaisessa työpanoksessa.
TELK totesi, että A:n ruokalähettityöstä saama taloudellinen hyöty on ollut tuntipalkkiosta ja suoritepalkkiosta sekä matkan pituuteen perustuvasta korvauksesta koostunut vastike suoritetusta työstä. Varsinainen taloudellinen hyöty työsuorituksesta on tullut Yhtiölle. Vastuu työn tuloksesta ja virheellisistä toimituksista on ollut A:lla vain siltä osin, ettei hän ole saanut suoritepalkkiota toimittamattomista kuljetuksista, liian paljon myöhässä olleista tai puutteellisista kuljetuksista.
Asiassa ei ole tullut esille taloudellista tai muuta sitoutumista taikka erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, jotka viitaisivat siihen, että A:lla olisi ollut yrittäjätoiminnalle ominainen taloudellinen riski työskentelystään ruokalähettinä. Pelkkä henkilökohtainen työpanos ei viittaa yrittäjäriskiin.
Yrittäjän vapauteen kuuluu, että yrittäjä on itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään eikä yrittäjä ole työntekijän direktio-oikeuden alainen. Yrittäjätoiminnan itsenäisyyden arviossa merkitystä on myös sillä, että yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja hänellä on niin sanottu yrittäjän riski toiminnastaan. Työnantajan direktio-oikeus on käytännössä keskeisin työsuhteen tunnusmerkeistä, kun arvioidaan sitä, onko kyse työsuhteessa tehdystä työstä vai esimerkiksi toimeksiantosuhteessa tapahtuneesta työstä.
TELK totesi, että valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan edellytetä konkreettisesti johtavan tai valvovan työntekijän työtä. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että työnantajalla on sopijapuolten asemasta johtuen mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Työnsuorittajan asema on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Yhtiön toiminnassa on kyse pitkälle automatisoidusta alustavälitteisestä toiminnasta.
Myös digitaalisen alustan kautta tapahtuva valvonta ja seuranta tai oikeus ja mahdollisuus niihin ilman konkreettisia valvonnan toimenpiteitä voi tapahtua direktio-oikeutta ilmentävästi silloin, kun digitaalinen alusta on työnantajan hallinnoima. TELKin käsityksen mukaan A:n on tullut noudattaa Yhtiön antamaa ohjeistusta käyttäessään digitaalista alustaa. Kuljetustoimeksiannot suoritetaan suurelta osin alustaa käyttäen ja ruokalähetin toiminta kuljetustoimeksiantojen vastaanottamisessa ja suorittamisessa vaikuttaa hänelle tarjottaviin toimeksiantoihin. Yhtiö seuraa sen hallinnoiman alustan kautta tilauksen kulkua eli myös sitä, miten ruoan kotiinkuljetus eli ruokalähetin työsuoritus etenee. Lisäksi jos toimituksen osalta ilmenee poikkeustilanteita, Yhtiö voi reagoida niihin tilauksen seurannan avulla. Myös asiakaspalautteiden avulla Yhtiöllä on mahdollisuus valvoa tilausten toimittamista. Näin ollen Yhtiöllä on oikeus ja mahdollisuus alustan kautta ja myös mahdollisten reklamaatioiden avulla seurata A:n työsuoritusta eli ruoan kotiinkuljetusta sekä myös oikeus ja mahdollisuus ryhtyä konkreettisiin toimiin työn johtamiseksi ja valvomiseksi. Valvonnan ja seurannan tavoilla ei ole olennaista merkitystä direktio-oikeus tunnusmerkin täyttymisen osalta.
TELK totesi myös, että direktio-oikeuden tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ei ole ratkaisevaa, onko A saanut itse päättää, milloin hän on ollut Yhtiön käytettävissä kuljetustoimeksiantojen suorittamiseksi. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on merkityksellistä se, onko Yhtiöllä ollut mahdollisuus vaikuttaa A:n työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan niissä tilanteissa, joissa A oli sopinut ottavansa kuljetustoimeksiantoja vastaan, vai onko A voinut toimia vapaasti ja itsenäisesti ennalta sovitun toimeksiannon rajoissa.
TELK totesi, että Yhtiö on antanut ohjeet ja opastanut alustan käytössä, mikä on olennainen osa työsuoritusta. Lisäksi Yhtiö on alustan kautta määrittänyt, milloin ja missä työtä on tarjolla ennalta sovittuna aikana, sekä seurannut tilausten kulkua, jolloin sillä on ollut mahdollisuus myös A:n työsuorituksen seuraamiseen. Yhtiöllä on siten ollut oikeus ja mahdollisuus direktio-oikeuden käyttämiseen A:n työsuorituksen osalta.
A:lla on asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut tavallista työsuhdetta suurempi vapaus valita ja olla hyväksymättä sekä peruuttaakin työsuorituksia, joka viittaa yrittäjän itsenäiseen asemaan. Kun otetaan kuitenkin huomioon edellä esitetty Yhtiön direktio-oikeudesta ja A:n puuttuvasta yrittäjän riskistä, TELK katsoi, ettei A:n voida katsoa toimineen yrittäjälle tyypillisessä itsenäisessä asemassa suhteessa Yhtiöön.
Työsuhteen tunnusmerkkeihin kuuluu henkilökohtainen työntekovelvoite, eikä työntekijä voi ilman työnantajan hyväksyntää laittaa ketään toista sijaansa tai käyttää apulaista. Työsuhteessa työntekijä saa ottaa työhön apulaisia, jos siitä on sovittu työnantajan kanssa tai sitä on katsottava edellytetyn. Työsuhteessa työntekijän on sopimus- ja suostumusperusteisesti mahdollista käyttää myös sijaista tai vastaavaa järjestelyä.
TELK totesi, että Yhtiön ja A:n 26.3.2021 ja 15.4.2021 allekirjoitetuissa sopimuksissa ei ole mainintaa oikeudesta käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa. Myöhempien 27.8.2021 ja 27.7.2022 allekirjoitettujen sopimusten mukaan A on voinut käyttää alihankkijaa, sijaista tai edustajaa.
A on solminut sopimuksen työstä omissa nimissään luonnollisena henkilönä. Työnsuorittajan luonnollisena henkilönä solmimaan sopimukseen liittyy se, että henkilö sitoutuu suorittamaan työn ensisijaisesti itse. Selvityksen mukaan A on toiminut Yhtiön tuntijärjestelmän mukaisesti ja tehnyt epäsäännöllistä osa-aikatyötä freelancerina. A on työskennellyt omalla autollaan. Hänellä on ollut oikeus käyttää sijaista ilman Yhtiön suostumusta edellyttäen, että hän täyttää tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain mukaiset velvoitteensa. Lisäksi A tulee varmistaa, että sijaisella on Palvelujen onnistuneen hankkimisen edellyttämä kokemus ja että nämä muutoinkin täyttävät sopimuksessa esitetyt ehdot.
TELK totesi, että tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista sekä luoda yrityksille ja julkisoikeudellisille yhteisöille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyöstä tai alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa.
Edellä mainitun lain 4 §:n mukaan tätä lakia ei sovelleta, jos: 1) vuokratun työntekijän tai työntekijöiden työskentely kestää yhteensä enintään 10 työpäivää; tai 2) 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ilman arvonlisäveroa on alle 9 000 euroa.
Selvityksen perusteella A:lla on ollut mahdollisuus käyttää sijaista. TELKin käsityksen mukaan sopimuksiin kirjattu mahdollisuus sijaisen tai apulaisen käyttämiseen ei merkitse, että A ei olisi sopimuksessa lähtökohtaisesti sitoutunut tekemään työtä itse, kun otetaan huomioon Yhtiön A:lle maksama palkkio, joka määrältään ei kuitenkaan ole niin korkea, että A:lla olisi taloudellisesti mielekästä palkata itselleen sijainen ja maksaa sijaiselle normaalien työmarkkinoiden mukaista yleisesti hyväksyttävää vähimmäispalkkaa.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on toiminut ensin verokortilla, sitten laskutuspalveluyrityksen kautta, tämän jälkeen ennakkoperintärekisteriin ilmoitetulla toiminimellä ja viimeisimpänä jälleen laskutuspalvelun kautta.
Yllä olevat seikat tukevat vahvasti päätelmää, että sopimukseen liittyy työsuhteen tunnusmerkistöön kuuluva sitoutuminen henkilökohtaiseen työn suorittamiseen.
Johtopäätökset
TELK totesi, että toimintaan sovellettava työeläkelaki ei määräydy sen perusteella, mitä sopimusehdoissa on työeläkevakuuttamisen osalta mahdollisesti mainittu. Se että A on tehnyt ilmoituksen viranomaisrekisteriin ja hänellä on ollut YEL-vakuutus ajalla 1.5.2021−24.2.2023, ei ole myöskään kokonaisharkinnassa ratkaisevaa. TELK totesi, että Yhtiön A:lle tarjoama sopimus on luonteeltaan vakiosopimus, ja asiassa on ilmennyt, että A ei ole itse vaikuttanut palkkion määräytymisen perusteisiin eli käytännössä hinnoitellut kuljetustyötään. Yhtiön onkin katsottava määritelleen työsuorituksesta maksettavan vastikkeen. Työnteon tosiallisista olosuhteista ei ole myöskään tullut esille, että A olisi käyttänyt alihankkijaa, sijaista tai edustajaa, vaan A on tehnyt itse kuljetustoimeksiannot omalla autollaan. Näin ollen sillä seikalla, että A:lla olisi ollut mahdollisuus käytännössä käyttää sijaista, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa A:n henkilökohtaista sitoutumista työskentelyyn. TELK katsoi näin ollen, että työntekosuhteessa vallitsevat aineelliset tosiseikat, kuten työsuorituksesta saadusta korvauksesta ja sen maksutavasta esitetyt tosiseikat sekä työnteon tosialliset olosuhteet, viittaavat A:n epäitsenäiseen ja alisteiseen asemaan Yhtiöön nähden.
TELK katsoi näin ollen, että A:n työskentely Yhtiölle vuosina 2021 ja 2022 on tapahtunut työsuhteessa ja että hänen työskentelyynsä on siten sovellettava TyEL:iä.
TELK totesi, että lisäselvityksenä asiaan Yhtiö on toimittanut VakOn 21.5.2024 antamat Yhtiön ruokalähettejä koskevat päätökset työtapaturma-asioissa. Kyseisissä asioissa VakOssa on sovellettu 30.6.2023 saakka voimassa ollutta TSL 1 luvun 1 §:ää, ja niissä VakO on katsonut, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa edellytetyistä työsuhteen yksittäisistä tunnusmerkeistä täyttyvät työn tekeminen sopimuksen perusteella, vastiketta vastaan, työnantajan lukuun sekä tämän johdon ja valvonnan alaisena. Sen sijaan sitoutuminen henkilökohtaisesti tekemään työtä -tunnusmerkki ei täyty. Koska VakO on katsonut, että kaikki yksittäiset työsuhteelta edellytettävät tunnusmerkit eivät ole osapuolten välisissä sopimussuhteissa täyttyneet, on se katsonut, että kokonaisarviointia ei ole ollut tarpeen suorittaa. VakOn näissä työtapaturma-asioissa antamien päätösten mukaan ruokalähettien ei ole voitu katsoa tehneen ruokalähetin työtään työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa. TELK totesi, että päätöksistä esiin tulevat tosiseikat eroavat kuitenkin nyt TELKissä käsiteltävänä olevasta Yhtiön asian tosiseikoista.
TELK totesi lisäksi, että VakO on myös vahvennetun istunnon ratkaisussaan 14.6.2024 työeläkelakien soveltamista koskevassa asiassa H1674/2024 hylännyt valituksen TELKin 13.4.2022 antamasta päätöksestä (TELK/2804/2021). VakO katsoi kuten TELK, että kyseisessä tapauksessa työskentely Yhtiön ruokalähettinä oli tapahtunut työsuhteessa, johon tuli soveltaa TyEL:iä.
Eriävä mielipide:
Jäsen Y: Muutan valituksenalaista päätöstä.
Perustelut: Koska A:n yhtiön välisissä 27.8.2021 ja 27.7.2022 solmituissa sopimuksissa toimeksiannon siirtäminen kolmannelle taholle on todettu sallituksi, katson, että A ei ole kyseisten sopimusten mukaan velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti ruoan kuljetustyöhön eikä hänen näin ollen voida katsoa sitoutuneen henkilökohtaisesti tekemään työtä. Näin ollen henkilökohtaista sitoutumista koskeva työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetty tunnusmerkki ei täyty, eikä A:ta siten voida pitää ko. sopimusten voimassaoloajalta työntekijänä eikä häntä kuulu vakuuttaa työntekijän eläkelain mukaan.
Lainkohdat
TyEL 1 § ja 2 §, YEL 1 § ja 3 §, Työsopimuslaki 1 luvun 1 §