Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Yhtiö X haki muutosta Eläketurvakeskuksen (ETK) antamaan päätökseen työeläkelakien soveltamisasiassa. Päätöksen mukaan A:n työskentely Yhtiölle 4.11.2020 alkaen on tapahtunut työsuhteessa Yhtiöön ja työskentelyyn sovelletaan työntekijän eläkelakia.
Yhtiö X vaati ETK:n antaman soveltamispäätöksen kumoamista. Yhtiön mukaan A:n työskentely Yhtiölle ei ole tapahtunut työsuhteessa Yhtiöön ja työskentelyyn ei siten sovelleta työntekijän eläkelakia.
TELK hylkäsi yhtiö X:n valituksen. Ratkaisusta äänestettiin 4–2.
Työntekijän eläkelain (TyEL) 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä. Työntekijä on velvollinen osallistumaan eläketurvansa kustantamiseen työntekijän työeläkevakuutusmaksulla.
TyEL 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.
Yrittäjän eläkelain (YEL) 1 §:n 3 momentin mukaan yrittäjän on järjestettävä tässä laissa tarkoitettu eläketurva työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitetussa työeläkevakuutusyhtiössä tai eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annetussa laissa (946/2021) tarkoitetussa eläkekassassa, joka harjoittaa tämän lain mukaista työeläkevakuuttamista.
YEL 3 §:n 1 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.
YEL 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tämä laki ei koske ansiotyötä, jonka perusteella yrittäjällä on oikeus eläkkeeseen muun työeläkelain mukaan.
TELK totesi, että asiassa on kyse siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn Yhtiölle 4.11.2020 alkaen. A on katsonut, että hän on ollut työsuhteessa työnteettäjään eli Yhtiöön. Yhtiö on sen sijaan valituksessaan katsonut, että A ei ole työsuhteessa Yhtiöön.
Asiassa saadun selvityksen perusteella A on toiminut ruokalähettinä 4.11.2020 alkaen. Työhön on kuulunut Yhtiön kauppiaskumppaneiden tilaamien tavaroiden, kuten elintarvikkeiden ja ruokaostosten, kuljettamista loppuasiakkaille. Yhtiö on tarjonnut lähetille pääsyn Yhtiön älypuhelinsovellukseen ja verkkopalveluun (Alusta), jota käytetään tilattaessa tavaroita Yhtiön kauppiaskumppaneilta. Lähetti on voinut Alustan kautta ilmoittaa, milloin hän on käytettävissä kuljetuspalvelujen suorittamiseen. Lähetille ei ole taattu tiettyä määrää kuljetuspalveluja, vaan määrä on riippunut Yhtiön palvelujen käytön määrästä ja lähettikumppanin käytettävyydestä. A on voinut vapaasti kieltäytyä hänelle tarjotuista kuljetustehtävistä. Ongelmatilanteissa A on voinut olla yhteydessä Yhtiön tukipalveluun.
A on ilmoittanut, että työskentely on ollut jatkuvaluonteista. Hän on päättänyt työskentelyn aloittamis- ja lopettamisajat. Hän on saanut Yhtiöltä käyttöönsä vakuutta vastaan lämpölaukun. A on käyttänyt työskentelyssä omaa autoaan ja puhelintaan. A on laskuttanut Yhtiötä työstä laskutuspalveluyrityksen kautta. A ei ole saanut vuosilomaa, päivärahaa tai kulukorvauksia.
A on saanut työstään vastikkeen, jonka suuruuden työnteettäjä on määritellyt kuljetustehtäville palvelusopimuksen liitteessä 1. Kuljetustehtävistä maksettava palkkio on määräytynyt kuljetuspalkkiosta, joka on ollut kiinteämääräinen, sekä matkan pituuteen perustuvasta lisäpalkkiosta.
Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä. Työsuhteen olemassaolo ratkaistaan tosiallisen tilanteen mukaan ja asiassa otetaan huomioon kaikki asiassa saatu selvitys. Työsuhteessa työtä tehdään henkilökohtaisesti työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Asiassa on saatu selvityksenä Lähettikumppanin palvelusopimus-niminen asiakirja (Courier Partner Service Agreement), jossa osapuolina ovat A ja Yhtiö.
Asiassa ei ole riidanalaista, että A on työskennellyt Yhtiölle sopimuksen perusteella ja vastiketta vastaan. Asiassa on esitetty erisuuntaisia kannanottoja siitä, onko A sitoutunut työskentelemään Yhtiölle henkilökohtaisesti, onko hän työskennellyt Yhtiön lukuun, ja onko Yhtiöllä ollut johto- ja valvontaoikeus. Myös kokonaisarvioinnin osalta osapuolten näkemykset eroavat siinä, onko kyseessä ollut työsuhde.
Työskentely työnantajan lukuun
Työn tekemisellä työnantajan lukuun tarkoitetaan sitä, että työstä koituva välitön hyöty tulee työnantajan hyväksi. Työntekijän työstään saama palkkio on sen sijaan välillistä hyötyä. Se, kuinka tehokkaasti A on työtehtäviään suorittanut tai voinut suorittaa ja näin vaikuttaa esimerkiksi tulotasoonsa, ei ole A työntekosuhteen luonteen arvioinnissa keskeistä. Tällainen mahdollisuus toiminnan tehostamiseen kytkeytyy sinänsä jo vastikeperusteen luonteeseen. Esitetyn selvityksen perusteella kuljetuspalvelujen loppuasiakkaat ovat olleet Yhtiön asiakkaita, ja siten A:n työskentelyn välitön hyöty on koitunut Yhtiölle. A on jälkeenpäin laskuttanut työskentelystään Yhtiötä. TELK katsoi, että A:n toiminnassa täyttyy vaatimus työn tekemisestä Yhtiön lukuun.
Henkilökohtainen sitoutuminen työsuoritukseen
Työsuhteen tunnusmerkistöön kuuluu se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen apulaisen ja vastaavalla tavalla on mahdollista, että työntekijä ottaa itselleen sijaisen, joka suorittaa työtehtävän hänen puolestaan.
Esitetyn selvityksen perusteella A:n työskentely on perustunut hänen ja Yhtiön välillä tehtyyn kirjalliseen sopimukseen. Asiassa saadun palvelusopimus-nimisen asiakirjan ovat allekirjoittaneet Yhtiön edustaja sekä A henkilökohtaisesti. Palvelusopimuksen kohdan 2.1.7. mukaan jos lähettikumppani haluaa käyttää työntekijöitään kuljetuspalvelujen suorittamiseen tai käyttää toista Yhtiön lähettikumppania sijaisenaan, lähettikumppanin tulee ottaa yhteyttä Yhtiöön. Osapuolten tulee sitten sopia erikseen, miten tällainen tehtävien siirto tai sijaistus toteutetaan käytännössä. Esimerkiksi työntekijöiden käyttäminen Yhtiölle tarjottaviin Kuljetuspalveluihin edellyttää sitä, että lähettikumppani toimittaa tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain mukaisesti etukäteen tietoja ja asiakirjoja, tai tämä sopimus päättyy automaattisesti välittömästi.
A:n ja Yhtiön välisen sopimuksen mukaan sijaisen käyttäminen on näin ollen edellyttänyt sopimista asiasta etukäteen yhtiön kanssa. Palvelusopimus ei ole rajoittanut A:n oikeuksia tarjota kuljetuspalveluita muille kolmansille osapuolille tai harjoittaa muuta liiketoimintaa. Asiassa ei ole ilmennyt, että A olisi menetellyt näin tai että hän olisi Yhtiölle työskentelynsä aikana tarjonnut työpanostaan ruokalähettinä eri toimijoille. TELK totesi, että työsuhteessa työntekijällä on yleinen uskollisuusvelvollisuus ja tämän ilmentymä on esimerkiksi työnantajaa vahingoittavan kilpailun kielto. Näitä rikkomatta työntekijä voi kuitenkin tehdä samaa tai muuta työtä toiselle työnantajalle, myös oman työnantajan kilpailijalle. A:n oikeutta työskennellä muille työnteettäjille ei siten voida pitää työsuhdetta vastaan puhuvana seikkana.
Työnteon tosiasiallisista olosuhteista ei ole tullut esiin, että A olisi käyttänyt sijaista, vaan hän on itse tehnyt kuljetustoimeksiantonsa. TELK katsoi, että A:n työskentelystä esitetyt seikat viittaavat siihen, että A on sitoutunut henkilökohtaisesti tekemään kuljetustoimeksiantonsa Yhtiölle.
Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuus
Työsopimussuhteessa tehtävän työn edellytyksenä on työn tekeminen sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, joiden perusteella työntekijän on katsottava työskentelevän työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Työnantajan johto- ja valvontaoikeuteen eli direktio-oikeuteen liittyviin työsuhteen tunnusmerkkeihin sisältyy työnantajan oikeus ennen työn aloittamista ja tarvittaessa työn tekemisen aikana määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnalla tarkoitetaan työnantajan oikeutta seurata sitä, että työntekijä noudattaa hänelle annettuja ohjeita sekä työn suorittamista koskevia määräyksiä.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen tunnusmerkin täyttyminen ei edellytä tosiasiallista johtoa ja valvontaa, vaan pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan riittää täyttämään työsuhteelta edellytetyn tunnusmerkin, jos työtä tehdään muutoin työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa. Työntekijän asema on siten epäitsenäinen, että hän on velvollinen noudattamaan työnantajan hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä.
A:lla on ollut palvelusopimuksen perusteella pääsy Yhtiön tarjoamalle alustalle, jonka kautta hän on voinut ilmoittaa, milloin hän on ollut käytettävissä kuljetuspalvelujen suorittamiseen. Kun A on ilmoittanut käytettävyydestä, Yhtiö on ilmoittanut hänelle kuljetuspalvelupyynnöistä alustan kautta. Palvelusopimuksen perusteella Yhtiö ei ole taannut suoritettavia kuljetustehtäviä, vaikka A olisikin ilmoittanut olevansa käytettävissä. Palvelusopimuksen mukaan Yhtiöllä on oikeus jakaa kuljetustilaukset yksinomaisen harkintansa mukaan. A on voinut vapaasti kieltäytyä tarjotuista kuljetuspalvelupyynnöistä.
A on voinut tehdä lähettityötä Yhtiölle ja sopia siitä käytännössä vain Yhtiön tarjoaman Alustan välityksellä. TELKin käsityksen mukaan Alusta on Yhtiön toimintaan kuuluva ja siten myös sen hallinnoima. Yhtiö on tarjonnut kuljetustehtäviä läheteille Alustalla, ja sen kautta on päätetty kuljetustehtävien hyväksymisestä. A:n oikeus päättää käytettävänä olostaan on lähinnä rinnasteinen keikkatyöntekijöiden asemaan. TELK katsoi, että direktio-oikeuden täyttymisen kannalta ei ole ratkaisevaa, onko A saanut itse päättää, milloin hän ollut Yhtiön käytettävissä kuljetustoimeksiantojen suorittamiseksi.
A on sitoutunut palvelusopimuksessa siihen, että kuljetuspalvelut suoritetaan ammattitaitoisesti, tehokkaasti ja kaikkien sovellettavien määräysten mukaisesti. A on lisäksi sitoutunut noudattamaan kuljetuspalvelujen suorittamisessa palvelusopimuksen liitteessä 2 esitettyjä elintarviketurvallisuusohjeita. Kyseisissä ohjeissa on ollut määräyksiä liittyen muun muassa kuljetuksessa käytettävään lämpölaukkuun, kuljetustehtävien käytännön suorittamiseen sekä hygieniaan liittyen. Yhtiö on tarjonnut A:lle mahdollisuuden ”kumppaniperehdytykseen”, jossa on tarjottu perehdytys Alustan toimintaan. Ennen yhteistyön aloittamista lähettikumppanuudesta kiinnostuneella on ollut mahdollisuus katsoa video- ja kuvamateriaalia, jossa on käsitelty muun muassa Yhtiön tarjoaman sovelluksen toiminnallisuutta ja elintarviketurvallisuuteen liittyviä asioita. Yhtiö on myös tarjonnut tutustuttavaksi lähettiyrittäjän tietopaketti -nimisen materiaalin, jossa on kerrottu muun muassa yhteistyön perusteista, yrittäjyysmuodoista sekä yrittäjän velvollisuuksista. Materiaaliin tutustuminen on ollut vapaaehtoista.
Esitetyn selvityksen perusteella Yhtiö on antanut A:lle ohjeita sen hallinnoiman alustan käytöstä. Alusta on ollut olennainen osa A:n työsuorituksen vastaanottamista ja suorittamista. Yhtiö on myös antanut ohjeita siitä, miten lähetin on tullut suorittaa kuljetustoimeksiantoja. Yhtiöllä on ollut henkilökuntaa, joka on opastanut lähettityöhön ja alustan käyttöön. Yhtiön tukipalvelu on hoitanut mahdollisia ongelmatilanteita. A:lla on ollut palvelusopimukseen kirjatun perusteella velvollisuus noudattaa Yhtiön antamia ohjeita.
Palvelusopimuksen mukaan Yhtiöllä on oikeus tehdä vähennyksiä lähetin palkkioista, jos kuljetuspalvelu ei vastaa odotettua laatutasoa tai jos kuljetuspalvelut johtavat alustan käyttäjien tekemiin käyttäjävalituksiin. Edellä mainittu palkkioiden vähentämien edellyttää TELKin käsityksen mukaan sitä, että Yhtiöllä on ollut mahdollisuus valvoa A:n työsuoritusta. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 215/2022 vp) on todettu direktio-oikeuden osalta, että sillä, mitä välineitä käyttäen valvontaa tehdään (algoritmeihin perustuva valvonta tai valvonta asiakkailta saadun palautteen perusteella), ei ole oikeussuhteen luonteen määrittelyssä merkitystä.
Palvelusopimuksessa on todettu, että palvelusopimuksen ei pidä käsittää luovan minkäänlaista käskynalaisuussuhdetta tai työsuhdetta osapuolten välille. Direktio-oikeuden, samoin kuin työsuhteen tunnusmerkkien kohdalla yleisestikin, arvioinnissa on annettava merkitystä oikeussuhteen tosiasiallisille olosuhteille. Yhtiöllä kuvautuu olleen etenkin sen hallinnoiman alustan, palvelusopimukseen kirjattujen laatuvaatimusten, elintarviketurvallisuusohjeiden asettamisen sekä palkkioihin tehtävien vähennyksien välityksin oikeus johtaa ja valvoa A:n lähettityötä.
TELK katsoi, että edellä mainitut seikat viittaavat siihen, että työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy myös työnantajan johdon ja valvonnan alaisuuden osalta.
Kokonnaisharkinta
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:ään 1.7.2023 tehtyä muutosta koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että kokonaisharkinnalla on merkitystä tulkinnanvaraisissa tilanteissa. Jos momentissa tarkoitettujen kaikkien yksittäisten tunnusmerkkien täyttyminen on selvää, tarvetta kokonaisharkinnalle ei ole. Jos taas on selvää, että momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyt tunnusmerkit eivät täyty kyseisessä oikeussuhteessa, oikeussuhteen luonne ei ratkea kokonaisharkinnalla. Mikäli momentin ensimmäisen virkkeen tunnusmerkkitarkastelun jälkeen työnsuorittajan asema jää epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi, oikeussuhteen luonnetta olisi arvioitava momentin toisen virkkeen mukaisella kokonaisharkinnalla. Siten oikeussuhteen luonteen arviointi on tulkinnanvaraisissa tilanteissa kaksivaiheista. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioitaisiin kokonaisharkinnalla, jossa otettaisiin huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.
Kuten edellä on todettu, asiassa ei ole riidanalaista, että A on työskennellyt sopimuksen perusteella ja vastiketta vastaan. Edellä kerrotun perusteella TELK piti myös selvänä, että A on työskennellyt Yhtiön lukuun. TELK katsoi, että A työskentelystä esitetyt seikat viittaavat siihen, että A on sitoutunut työskentelemään henkilökohtaisesti ja Yhtiön johdon ja valvonnan alaisena. Koska A:n ja Yhtiön välisen oikeussuhteen luonne jää kuitenkin näiden työsuhteen tunnusmerkkien arvioinnin osalta jossain määrin tulkinnanvaraiseksi, piti TELK perusteltuna arvioida työsuhteen olemassaoloa työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla kokonaisharkinnalla.
Yrittäjätoiminnan tunnusmerkkeinä on pidetty oikeuskäytännössä toiminnan yleisyyttä ja julkisuutta, yrittäjäriskiä sekä yrittäjän vapautta. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A:n toiminta olisi ollut sillä tavoin laajaa tai julkista, että hän olisi harjoittanut sitä muutoin kuin Yhtiölle tai ylipäätään markkinoinut sitä. Sen sijaan Yhtiö on mainostanut alustaansa ja sen avulla ruoan ja muiden tavaroiden kotiin tilaamista. Ruokalähetit, kuten A, vaikuttavat olevan vain osa tätä Yhtiön liiketoiminnan ketjua, jossa asiakas tilaa alustan kautta ruokaa tai tavaroita ja ruokalähetti kuljettaa sen. Kokonaisuudessaan koko ajan operoidaan Yhtiön hallinnoimalla alustalla Yhtiön lukuun. TELK katsoi edellä mainitun perusteella, että toiminnan yleisyyden ja julkisuuden osalta tosiseikat viittaavat enemmän työsuhteeseen kuin itsenäiseen yrittäjyyteen.
A:lla ei lähettityötä aloittaessaan ole ollut YEL-vakuutusta, ja hänet on vakuutettu yrittäjän eläkelain mukaisesti vasta eläkelaitoksen 6.11.2021 annetulla päätöksellä, eli yli vuosi työskentelyn aloittamisen jälkeen. A on itse vakuutuspäätöksen jälkeen kyseenalaistanut toimineensa yrittäjän eläkelain mukaisena yrittäjänä. A ei ole tehnyt yrittäjätoimintaan liittyviä viranomaisilmoituksia.
Työstä on maksettava työntekijälle rahapalkkaa tai muuta taloudellisen arvon omaavaa vastiketta. Työstä on maksettu suoritusperusteisesti, mikä on mahdollista myös työsuhteessa tapahtuvassa työssä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kuljetuspalveluista maksettavasta palkkiosta on määrätty Palvelusopimuksen liitteessä 1, eikä A:lla kuvaudu olleen neuvotteluasemaa vastikkeen suuruuden määräytymiseen. Yhtiön esittämän selvityksen mukaan läheteillä on voitu ajoittain tarjota korkeampia kuljetuspalkkioita. Yhtiön onkin katsottava määritelleen työsuorituksesta maksettavan vastikkeen, mikä viittaa työsuhteeseen ja kuljetuspalkkion olevan luonteeltaan palkkaa. Sopimuksessa käytetyllä vastikkeen nimityksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa työntekosuhteen oikeudellista luonnetta.
Yhtiön esittämän selvityksen mukaan A:lle työstä maksetun vastikkeen määrä on ollut korkeampi kuin vastaavan kaltaisilla aloilla työehtosopimuksissa sovitut vähimmäispalkat. Pelkästään keskimääräistä palkkatasoa korkeampaa palkkiotasoa ei kuitenkaan voida pitää osoituksena yrittäjänä tehdystä työstä. A:lle maksetut palkkiot ovat olleet arvonlisäverollisia, mikä viittaa yrittäjäasemassa tehtyyn työhön. Laskutuspalveluyrityksen käyttö palkan maksamiseen tai laskuttamiseen on käytännön menettelyihin liittyvä seikka, jonka perusteella ei ratkaista työeläkevakuuttamista.
A ei toisaalta ole Alustaa ja lämpölaukkua lukuun ottamatta saanut Yhtiöltä työn suorittamiseen tarvittavia välineitä. A on käyttänyt omia työvälineitään eli autoa ja älypuhelinta korvauksetta. Hän on itse hankkinut työhön käyttämänsä työvälineet sekä vastannut niiden kunnossapidosta. Työsuhteelle ei ole tyypillistä, että työnsuorittaja hankkii tai käyttää omia välineitään korvauksetta. Toisaalta omaa autoa ja varsinkin omaa älypuhelinta voidaan pitää varsin tavanomaisina hankintoina. A on kertonut, että hän on hankkinut auton yksinomaan Yhtiölle työskentelyä varten. Asiassa ei kuitenkaan ole tullut esille merkittävää taloudellista tai muuta sitoutumista taikka erityistä ammatillista osaamista edellyttävää toimintaa, jotka viitaisivat siihen, että A:lla olisi ollut yrittäjätoiminnalle ominainen taloudellinen riski työskentelystään ruokalähettinä. Pelkkä henkilökohtainen työpanos ei viittaa yrittäjäriskiin.
Yrittäjätoiminnassakin on tavallista, että toimeksiantaja kohdistaa sopijapuoleen jonkinlaista valvontaa ja seurantaa. Yhtiön ja A:n välisen palvelusopimuksen perusteella Yhtiöllä on ollut edellä kuvatulla tavalla oikeus tehdä vähennyksiä lähetin palkkioihin, jos kuljetuspalvelut eivät ole vastanneet odotettua laatutasoa tai jos alustajan käyttäjät ovat tehneet käyttäjävalituksia. Edelleen palvelusopimuksen mukaan Yhtiö on tehnyt yksinomaisen harkintansa mukaan päätöksen ruokalähetin palkkioista tehtävistä vähennyksistä, ruokalähettiä kuultuaan. Yhtiön mahdollisuus tehdä yksipuolisesti vähennyksiä ruokalähetin palkkioista viittaa A:n alisteiseen asemaan suhteessa yhtiöön.
Esitetyn selvityksen perusteella A ei ole ollut vastuussa kuljetustoimeksiannoissa tapahtuneista virheistä muutoin kuin siten, että toimittamatta jääneestä kuljetustehtävästä ei ole saanut palkkiota. Yhtiön esittämän selvityksen perusteella lähettikumppanin korvausvelvollisuus koskee tilanteita, joissa kuljetettava tuote pilaantuu/rikkoontuu lähettikumppanista johtuvasta syystä. Yhtiö on hoitanut virhetilanteet kauppiaskumppaneiden ja loppuasiakkaiden kanssa. Yhtiö on ollut vastuussa siitä, että loppuasiakas on saanut tilauksensa. Siten vastuu työn lopputuloksesta ja sen laadusta loppuasiakkaalle on ollut Yhtiöllä. Näin ollen A:lla ei ole ollut itsenäiselle yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä työn lopputuloksesta ja sen laadusta eikä vastuuta virheellisistä toimituksista.
TELK totesi, että asiassa on ilmennyt sekä työsuhteen olemassaoloa että yrittäjäasemassa tehtyä työtä puoltavia seikkoja. Palvelusopimuksen ehdot viittaavat siihen, että osapuolten tarkoituksena on ollut sopia muusta kuin työsuhteessa tehtävästä työstä. Työlainsäädännön lähtökohtana on työntekijän suojeluperiaate. Työnteettäjä ja työnsuorittaja eivät voi eläkelaitoksia sitovasti sopia siitä, onko kyseessä työsuhde, eivätkä osapuolten omat käsitykset oikeussuhteen laadusta ole arvioinnissa ratkaisevassa asemassa.
TELK katsoi, että asiassa ei ole tullut esille selvästi ja merkittävästi yrittäjyyttä puoltavia tosiseikkoja. Työsuhteeseen viittaavia seikkoja on TELKin arvion mukana pidettävä painavimpina kuin yrittäjyyteen viittaavia seikkoja.
TELK katsoi, että Yhtiön vetoamalla Göteborgin hallinto-oikeuden vuonna 2023 antamalla päätöksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa käsiteltävänä olevaa Yhtiön asiaa, koska asia ratkaistaan Suomen työlainsäädännön perusteella. Myöskään Hämeenlinnan hallinto-oikeuden vuonna 2024 antamalla päätöksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä asiassa, koska kyseisessä asiassa on ollut kysymys työsuojeluasiasta.
Asian vero-oikeudellinen arviointi ei ole myöskään ratkaisevaa sovellettavan työeläkelainsäädännön arvioinnissa.
TELK katsoi, että kokonaisuutena arvioiden A:n työskentely 4.11.2020 alkaen Yhtiölle on tapahtunut työsopimukseen perustuvassa työsuhteessa. Näin ollen A:n työskentelyyn Yhtiölle sovelletaan työntekijän eläkelakia.
Eriävät mielipiteet:
Jäsenet Y ja Z: Valituksenalaista päätöstä tulisi muuttaa.
Perustelut:
Työeläkelakien soveltamista koskevassa ratkaisussa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentti on muuttunut 1.7.2023 voimaan tulleella lainmuutoksella (329/2023), jossa ei ole siirtymäsäännöksiä.
Valitus koskee Eläketurvakeskuksen 27.11.2023 antamaa päätöstä, jossa on arvioitu työeläkelainsäädännön soveltamista A:n työskentelyyn 4.11.2020 lukien (sopimus solmittu 26.10.2020). Arvioitava toiminta on tapahtunut ennen työsopimuslain 1 luvun 1 §:n1 momentin muutosta (393/2023). Mikäli muuttunutta lainsäädäntöä on tarkoitus soveltaa takautuvasti ennen lainsäädännön voimaantuloa tapahtuneeseen toimintaan, tulee asiasta nähdäksemme säätää siirtymäsäännöksin. Mikäli siirtymäsäännöksiä ei ole, tulee lakimuutoksen voimaantuloa edeltävänä aikana tapahtuvaan toimintaan nähdäksemme soveltaa tuolloin voimassa ollutta lainsäädäntöä. Näin ollen katsomme, toisin kuin lautakunnan enemmistö, että A:n työskentelyä arvioitaessa tulee soveltaa työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttia sellaisena, kun se oli voimassa ennen 1.7.2023.
Asiassa on kyse siitä, onko A ollut työsuhteessa Yhtiöön ja onko hänen työskentelyynsä näin ollen sovellettava työntekijän vai yrittäjän eläkelakia.
Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin (55/2001) mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Kuten VakO on ratkaisuissaan VakO 1802:2022 (annettu 14.6.2024) ja VakO 2205:2022 (annettu 21.5.2024) todennut, tulee kaikkien edellä mainittujen työsuhteen tunnusmerkkien toteutua, jotta työtä voitaisiin pitää työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työsuhteena. Mikäli jokin työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa mainituista yksittäisistä työsuhteen tunnusmerkeistä ei täyty, kyseessä ei ole työsuhde.
Työsuhteen tunnusmerkistöön sisältyy se, että luonnollinen henkilö sitoutuu henkilökohtaisesti työn suorittamiseen. Työsopimuslain mukaisen pääsäännön mukaan työntekijä tekee työn itse, eikä hänellä ole oikeutta asettaa toista henkilöä sijaansa ilman työnantajan hyväksyntää, kuten työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentista ilmenee. Työnantajan suostumuksella työntekijä voi ottaa itselleen avustajan työskentelemään ohella työsopimuslain 1 luvun 8 §:ssä säädetyllä tavalla.
Työsuhteessa työnantajalla on oikeus työskentelyn johtoon ja valvontaan. Tämän niin sanotun direktio-oikeuden olemassaolon täyttyminen ei edellytä tosiasiallista johto- ja valvontaoikeuden käyttämistä. Työnantajalla on oikeus määrätä työn suoritustavasta, laadusta ja laajuudesta sekä työnteon ajasta ja paikasta. Direktio-oikeuden olemassaoloa arvioitaessa otetaan huomioon tosiasialliset työskentelyolosuhteet.
Katsomme, että A:n ja yhtiön välisessä sopimussuhteessa työsopimuslain tunnusmerkeistä täyttyvät sopimuselementti ja kuljetustyön suorittaminen vastiketta vastaan.
Katsomme asiakirjojen kuitenkin osoittavan, että osapuolten tarkoituksena on ollut sopia kuljetuspalvelun tuottamisesta yrittäjäsuhteessa. A on ilmoittanut tekevänsä suoritukset laskutuspalveluna. A on vastannut kaikista kuljetuspalvelun suorittamisesta aiheutuvista kustannuksista ja kertonut hankkineensa auton toimeksiantojen suorittamiseen. Oman auton lisäksi A on käyttänyt työhön omaa puhelinta ja liittymää ilman korvausta. Katsomme A:n siten käyttäneen kuljetustoimeksiantoja tehdessään omia, itse valitsemiaan työvälineitä (lämpölaukkua lukuun ottamatta) ja toimintaan siten liittyneen myös yrittäjäriskin.
Katsomme, ettei A ole sitoutunut työhön henkilökohtaisesti. Esitetyn selvityksen perusteella kuljetustyön on voinut A:n puolesta suorittaa myös sijainen ja tämä mahdollisuus on ollut käytännössä käytössä pelkällä ilmoituksella Yhtiölle. Osapuolten välisessä kirjallisessa toimeksiantosopimuksessa on nimenomaisesti sallittu omien työntekijöiden ja alihankkijoiden käyttäminen sijaisina. Katsomme, että A:n oikeudessa käyttää sijaista, alihankkijaa tai työntekijää toimeksiantojen hoitamisessa ei ole kysymys työsopimuslain mukaisesta avustajan käyttämisestä, vaan mahdollisuudesta käyttää sijaista. Sijaisen käyttöä on rajoittanut ainoastaan Yhtiön yleisten käyttöehtojen mukainen ehto, jonka mukaan sijaisena ei ole voinut toimia henkilö, joka on suljettu pois Yhtiön alustalta esimerkiksi väärinkäytösten tai sopimattoman käytöksen vuoksi.
Edelleen katsomme, ettei sopimussuhteessa ole täyttynyt työnantajan direktio-oikeus. A:lla ei ole ollut ennalta sovittuja tai määrättyjä työaikoja tai -alueita ja hänellä on ollut mahdollisuus hyväksyä ja hylätä tarjotut toimeksiannot. A:lla on ollut oikeus kieltäytyä myös jo hyväksymästään ja aloittamastaan toimeksiannosta, mikä osoittaa direktio-oikeuden puuttumista käytännössä. A:lla on ollut myös mahdollisuus valita itse toimitustapa. Katsomme, että Yhtiön mahdollisuus antaa käytännön ohjeita toimeksiantojen suorittamiseen ei ole osoitus direktio-oikeuden olemassaolosta.
Katsomme, että työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit eivät täyty, joten A:ta ei siten voida pitää Yhtiön kanssa 26.10.2020 solmimansa sopimuksen voimassaoloajalta työntekijänä eikä häntä kuulu vakuuttaa työntekijän eläkelain mukaan.
TELKin päätös ei ole lainvoimainen.
Lainkohdat
Työntekijän eläkelain 1 §, 2 §, 4 § ja 10 §, Yrittäjän eläkelain 3 §, 4 § ja 7 §, Työsopimuslain 1 luku 1 §