20 §
(18.6.1971/504)
Mom. 1
Kunkin työsuhteen osalta erikseen määrätyt eläkkeet lasketaan yhteen. Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen enimmäismäärä on kuitenkin 50 prosenttia korkeimmasta tämän lain mukaisesti lasketun sellaisen eläkkeen perusteena olevasta palkasta, jossa eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa on vähintään kaksi vuotta. Jollei tällaista eläkettä ole, käytetään korkeinta tämän lain mukaisen eläkkeen perusteena olevaa palkkaa. Jos eläke on kuitenkin määrätty 17 tai 22 a§:n mukaisesti, eläkkeen enimmäismäärä on 60 prosenttia edellä tarkoitetulla tavoin lasketusta palkasta. (28.12.1990/1346; Mu:30.12.1993/1595)
Mom. 2
Jos eläkkeeseen on lisätty 15 d §:ssä säädetty lapsikorotus, on eläkkeen enimmäismäärä66 prosenttia 1 momentissa tarkoitetusta keskikuukausipalkasta.
Mom. 3
Jos tämän lain mukainen eläke, mukaanluettuna 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu korotus, yhdessä eläkkeensaajan mahdollisesti saamien 27 §:n 1 momentissa tarkoitettujen muiden eläkkeiden ja korvausten kanssa ylittää 66 prosenttia 1 momentissa tarkoitetusta keskikuukausipalkasta, vähennetään lapsikorotusta ylittävällä osalla.