Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1975.
Tätä lakia sovelletaan eläkkeeseen, joka perustuu lain voimassa ollessa sattuneeseen eläketapahtumaan. Kuitenkin sovelletaan 27 §:n 7 momentin säännöksiä eläkkeiden yhteensovitukseen, joka koskee tämän lain voimaantulon jälkeistä aikaa.
Sovellettaessa 2 momenttia eläketapahtuman katsotaan sattuneen silloin, kun työntekijä on täyttänyt eläkkeen saamiseen oikeuttavan iän, kun työntekijä on tullut eläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi tai kun perheeläkkeen edunjättäjä on kuollut. Uutena eläketapahtumana ei tällöin kuitenkaan pidetä työkyvyttömyyseläkkeen muuttumista vanhuuseläkkeeksi eikä oikeuden syntymistä perheeläkkeen saamiseen eläkkeensaajan jälkeen.
Jos tämän lain voimassa ollessa sattuneeseen eläketapahtumaan perustuvan vanhuustai työkyvyttömyyseläkkeen sekä yksinäisen lapsettoman henkilön kansaneläkelain 27 §:ssä tarkoitetussa ensimmäisessä kuntaryhmässä täysimääräisen tukiosan yhteismäärä laskettuna merimieseläkelain ja kansaneläkelain kesäkuussa 1975 voimassa olleiden säännösten mukaan ja eläkkeiden silloisessa tasossa on suurempi kuin mainittujen eläkkeiden yhteismäärä laskettuna sen ajankohdan tasossa, josta alkaen kansaneläkettä alettiin 30 päivän kesäkuuta 1975 jälkeen suorittaa, sekä tuona ajankohtana voimassa olleiden merimieseläkelain ja kansaneläkelain säännösten mukaan ottamalla kuitenkin täysimääräisen tukiosan vähennyksenä huomioon merimieseläkelain mukainen vanhuus tai työkyvyttömyyseläke kansaneläkelain 30 §:n 2 momentin 4 kohdassa, sellaisena kuin se on 20 päivänä syyskuuta 1974 annetussa laissa (753/74), säädetyllä tavalla, suoritetaan eläkkeensaajalle tämän lain mukaisen eläkkeen lisäksi erotus niin kauan kuin eläkettä hänelle saman eläketapahtuman johdosta maksetaan. Sanottuun erotukseen ei sovelleta merimieseläkelain 18 §:n säännöksiä.
Tämän lain 27 §:n 2 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1966 vahvistettua palkkaindeksilukua.