Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971.
Jos työntekijä ei lain voimaantullessa ole täyttänyt 18 vuotta tai jos työsuhde kestää vähemmän kuin neljä kuukautta, ei tätä lakia sovellettaessa oteta huomioon aikaa ennen lain voimaantuloa.
Laskettaessa 4 c §:ssä tarkoitettuja 200 päivää otetaan huomioon työttömyysavustukset ja työttömyyskorvaukset myös ajalta ennen tämän lain voimaantuloa. Hakemuksesta sovelletaan 7 c §:n säännöksiä myös eläkkeisiin, jotka perustuvat ennen tämän lain voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin. Tästä johtuva eläkkeen korotus maksetaan lain voimaantulosta lukien, ei kuitenkaan takautuvasti vuotta pitemmältä ajalta ennen sen hakemista seuraavan kuukauden alkua.
Jos työnantaja ennen tämän lain voimaantuloa on järjestänyt työntekijöilleen eläketurvan, jossa eläkkeen määrä on suurempi kuin työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukainen eläke, voidaan sen estämättä, mitä muualla laissa on säädetty, tätä koskevan vakuutuksen ehtoja tahi eläkekassan tai eläkesäätiön sääntöjä muuttamalla suorittaa aikaisempaan eläketurvaan tämän lain mukaisia eläkkeen korotuksia vastaava vähennys edellyttäen, ettei eläketurvan kokonaisuutena voida katsoa raha-arvoltaan alentuneen. Tällöin saa aikaisemmasta eläkejärjestelmästä vapautuvia varoja sosiaali- ja terveysministeriön antamien ohjeiden mukaisesti käyttää työntekijäin eläkelaissa tarkoitetun eläketurvan kustantamiseen. Ministeriö voi muutoinkin antaa tarkempia ohjeita tämän momentin soveltamisesta.
Tämän lain 1 §:ssä säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1966 vahvistettua palkkaindeksilukua.