1 §
Mom. 1
Työntekijälle, joka työskentelee metsätyössä, uittotyössä, maatila- ja puutarhatalouden eri töissä maa-, vesi- ja talonrakennustyössä, maanparannustyössä, turveteollisuustyössä, satamatyössä tahi kotimaanliikenteen aluksessa taikka, sikäli kuin asetuksella säädetään, muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta sekä tällaisen työntekijän omaisille perhe-eläketurva tämän lain mukaan. Mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 2-4 momentissa, 4 §:n 1, 3, 5 ja 6 momentissa, 4 a–4 c §:ssä, 5 b §;n 3 ja 4 momentissa, 7 a–10 §:ssä, 12 §:ssä, 13 §:n 3 momentissa, 14 §:ssä, 15 a-18 §:ssä ja 19 a–23 §:ssä on säädetty, (20.9.1974/750; Mu:26.6.1981/473)
Mom. 2
Tämä laki ei kuitenkaan koske:
1) toimihenkilöä;
2) pysyväksi ja ympäri vuoden kestäväksi tarkoitetussa työsuhteessa olevaa sellaista työntekijää, jolla työsuhteensa perusteella on oikeus työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun, muuhun kuin tähän lakiin taikka asetukseen tai eläkesääntöön perustuvaan eläkkeeseen;
3) putki- tai sähköalan työntekijää, jos hän on muun yrityksen kuin rakennusliikkeen palveluksessa; eikä
4) työtä, jonka perusteella oikeus eläkkeeseen määräytyy maatalousyrittäjien eläkelain mukaan.
(14.7.1969/470)
Mom. 3
Työntekijällä ei ole oikeutta tämän lain mukaiseen eläkkeeseen työn perusteella, jonka hän on tehnyt 65 vuotta täytettyään. (29.12.1972/935)
Mom. 4
Jos syntyy epäselvyyttä siitä, onko työnantajaan tai työntekijään sovellettava tätä lakia, ratkaisee asian asianomaisen työnantajan, työntekijän tai eläkelaitoksen hakemuksesta eläketurvakeskus. Eläketurvakeskuksen päätökseen saa hakea muutosta, niinkuin työntekijäin eläkelain 21 §:ssä on säädetty.