Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki. 1 §

1 §

Mom. 1

Työntekijälle, joka sen vuoden jälkeen, jona hän on täyttänyt 13 vuotta, työskentelee metsätyössä, uittotyössä, maatila- ja puutarhatalouden eri töissä, maa-, vesi- ja talonrakennustyössä, maanparannustyössä, turveteollisuustyössä, satamatyössä tai kotimaanliikenteen aluksessa taikka, sikäli kuin asetuksella säädetään, muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta sekä tällaisen työntekijän omaisille perhe-eläketurva tämän lain mukaan. Mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 2-4 momentissa, 4 §:n 1, 3 ja 5 momentissa, 4 a – 4 d, 4 f – 4 n §:ssä, 5 b §:n 3 ja 4 momentissa, 5 c, 7 a – 7 c, 8, 8 a – 8 f, 9, 9 a, 10, 10 a, ja 12 §:ssä,13 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 13 b, 14, 15 a, 15 b, 16,17,17 a, 18, 19 a – 19 d, 20, 21, 21 a, 21 b, 22 ja 23 §:ssä säädetään. (26.6.1992/564; Mu:18.12.1992/1326)

Mom. 2

Tämä laki ei kuitenkaan koske:

(14.7.1969/470)

Mom. 3

Työntekijällä ei ole oikeutta tämän lain mukaiseen eläkkeeseen työn perusteella, jonka hän on tehnyt 65 vuotta täytettyään. (29.12.1972/935)

Mom. 4

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, onko työnantajaan tai työntekijään sovellettava tätä lakia, ratkaisee asian asianomaisen työnantajan, työntekijän tai eläkelaitoksen hakemuksesta eläketurvakeskus. Eläketurvakeskuksen päätökseen saa hakea muutosta, niinkuin työntekijäin eläkelain 21 §:ssä on säädetty.