5 §
(16.12.1966/640)
Mom. 1
Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen vuotuinen määrä on yksi sadalta työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti korjattujen ja työntekijäin 23 ikävuoden täyttämisen jälkeen ansaitsemien niiden palkkojen yhteismäärästä, joiden perusteella on suoritettu vakuutusmaksu tämän lain mukaan. Jos työntekijä on jonakin kalenterivuonna ansainnut tai laissa tarkoitetuissa töissä vähemmän kuin 800 markkaa, ei sinä vuonna ansaittua palkkaa kuitenkaan oteta huomioon eläkkeeseen oikeuttavana. Myöskään ei oteta huomioon palkkaa, jonka työntekijä on ansainnut saadessaan tämän lain mukaista eläkettä. Jos työntekijä on syntynyt vuonna 1916 tai sitä ennen, korotetaan edellä sanotulla tavalla laskettua eläkettä seuraavien prosenttilukujen mukaisesti:
Syntymävuosi Korotusprosentti
1916 5
1915 11
1914 18
1913 25
1912 33
1911 43
1910 54
1909 67
1908 82
1907 100
1906 122
1905 150
1904 185
1903 228
1902 280
1901 345
1900 427
1899 530
1898 655
1897 800
(Mu:20.12.1968/691)
Mom. 2
Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavana ei oteta huomioon työntekijän ansaitsemaa palkkaa sellaisessa työsuhteessa, jonka perusteella hän on oikeutettu saamaan samanaikaisesti eläkettä myös valtiolta, ellei hän ole tästä oikeudestaan luopunut. Perhe-eläkkeeseen oikeuttavana sanottu palkka kuitenkin otetaan huomioon. Jos mainittu palkka jätetään vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä myönnettäessä huomioon ottamatta, suoritetaan palkkaa laskennallisesti vastaavan eläkkeen sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukainen pääoma-arvo valtiolle. (Mu:31.12.1968/794)