7 §
(Mu:30.12.1965/708)
Mom. 1
Jos työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettu työntekijä on 18 vuotta täytettyään tässä laissa tarkoitetussa työssä ansainnut vähintään 80 000 markkaa vuoden aikana välittömästi ennen sitä ajankohtaa, jolloin työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä oleva sairaus, vika tai vamma on saatu, luetaan, mikäli hän ei ole oikeutettu saamaan työntekijäin eläkelain 6 §:n 3 momentin mukaista työkyvyttömyyseläkettä, eläkkeeseen oikeuttavaksi myös se palkka, jonka hän olisi työkyvyttömyyden alkamisesta lukien tai, jos hän on 23 vuotta nuorempi, sanotusta iästä alkaen ansainnut eläkeikään mennessä. Tämän palkan vuotuinen määrä edellytetään samaksi työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaan korjatuksi markkamääräksi, josta työntekijän työsuhteen perusteella on keskimäärin suoritettu tämän lain mukainen vakuutusmaksu niinä kalenterivuosina, joina hän 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa töissä on 18 vuotta täytettyään ansainnut vähintään 80 000 markkaa tai, jollei hän minään kalenterivuonna ole ansainnut vähintään sanottua määrää, samaksi kuin hänen ansaitsemansa palkka vuoden pituiselta ajalta välittömästi ennen mainitun sairauden, vian tai vamman alkamista.
Mom. 2
Jos työntekijä saatuaan 1 momentin mukaan laskettua työkyvyttömyyseläkettä myöhemmin uudelleen saa työkyvyttömyyseläk että tai vanhuuseläkettä, luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi palkaksi myös se palkka, jonka hän olisi saanut 1 momentin mukaan laskettuna siltä jalta, jolta hän on 23 vuotta täytettyään saanut ensiksi mainittua työkyvyttömyyseläkettä. Jos kuitenkin uuden työkyvyttömyyden syynä on sama sairaus, vika tai vamma, jonka perusteella hän aikaisemmin sai työkyvyttömyyseläkettä, maksetaan työkyvyttömyyseläke samojen perusteiden mukaisesti, kuin sitä hänelle aikaisemmin suoritettiin.