Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1969.
Ennen tämän lain voimaantuloa alkaneeseen työsuhteeseen sovelletaan kuitenkin 1 §:n 2 momenttia ja 10 §:n 1 momenttia sellaisina kuin ne olivat ennen tämän lain voimaantuloa. Jos työsuhde myöhemmin muuttuu pysyväksi ja ympäri vuoden kestäväksi, sovelletaan sanottuun työsuhteeseen siitä lukien tämän lain 1 §:n 2 momenttia ja 10 §:n 1 momenttia.
Tämän lain 5 §:n 1 momentin ja 5a §:n säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin perustuviin eläkkeisiin, jos niitä muutoinkin olisi maksettava lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta. Ennen vuotta 1904 syntyneen työntekijän eläkkeeseen sovelletaan kuitenkin sanottujen säännösten asemesta 5 §:n 1 momenttia, sellaisena kuin se oli ennen tämän lain voimaantuloa, jos eläke siten muodostuu suuremmaksi.
Jos ennen tämän lain voimaantuloa myönnetty vanhuuseläke on alkanut tai jos ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn perhe-eläkkeen perusteena oleva vanhuuseläke olisi alkanut myöhemmin kuin sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jonka aikana työntekijä on täyttänyt 65 vuotta, katsotaan 5 §:n 1 momentin ja 5a §:n säännöksiä sovellettaessa työntekijän ansainneen ennen viimeksi mainittua ajankohtaa niin suuren osan eläkkeeseen oikeuttaneesta palkasta kuin 1 päivän heinäkuuta 1962 ja 65 vuoden iän saavuttamista seuraavan kalenterikuukauden alun välinen aika on 1 päivän heinäkuuta 1962 ja vanhuuseläkkeen alkamisajankohdan välisestä ajasta.
Laskettaessa 7 §:n 1 momentin säännöksissä tarkoitettua markkamäärää, josta keskimäärin on suoritettu vakuutusmaksu, ja sovellettaessa työntekijäin eläkelain 7 b §:n säännöksiä otetaan huomioon, jollei säännöksistä muuta johdu, vuoden 1966 jälkeiseltä ajalta maksetut päiväavustukset.
Tätä lakia sovellettaessa pidetään 5 §:n 1 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa säädettyjä markkamääräisiä rajamääriä vuoden 1962 yleistä palkkatasoa vastaavina.