19 §
Mom. 1
Jollei tästä laista muuta seuraa, on soveltuvin osin lisäksi vastaavasti voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 3 ja 4 momentissa, 4, 4b 4c, 5b, 7 a ja 7c–9a §:ssä, 11 §:n 1 momentissa 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa, 13 ja 14 §:ssä sekä 16–21 a ja 22 §:ssä sekä lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 10 §:n 3 momentissa on säädetty. (20.9.1974/751; Mu:26.6.1981/474)
Mom. 2
Työntekijäin eläkelain 7 c §:n säännöksiä sovellettaessa syntymävuosirajoina pidetään vuoden 1939 asemesta vuotta 1947, vuoden 1920 asemesta vuotta 1928 ja vuoden 1919 asemesta vuotta 1927. (20.9.1974/751)
Mom. 3
Työntekijäin eläkelain 8 §:n 1 ja 5 momentin säännöksiä sovellettaessa tämän lain mukainen eläke on rinnastettava työntekijäin eläkelain perusteella saatavaan eläkkeeseen ja tämän lain mukaiseen eläkkeeseen oikeuttava työtulo otettava huomioon sanottujen säännösten edellyttämää korkeinta eläkkeen perusteena olevaa palkkaa valittaessa. Maatalousyrittäjän tämän lain mukaisena eläkkeen perusteena olevana työtulona pidetään tällöin kuitenkin vähintään 6 000 markkaa vuodessa.
Mom. 4
Työntekijäin eläkelain 17 ja 18 §:n säännöksiä sovellettaessa rinnastetaan maatalousyrittäjä sanotussa laissa tarkoitettuun työnantajaan.
Mom. 5
Veroviranomainen on velvollinen antamaan eläketurvakeskukselle sekä eläkelaitokselle tämän lain toimeenpanossa tarvittavat tiedot. Näistä tiedoista eläketurvakeskus ja eläkelaitos ovat velvolliset, mikäli kysymyksessä ei ole käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttava tieto, maksamaan kohtuullisen palkkion.
Mom. 6
Paliskunnat ja paliskuntain yhdistys ovat velvollisia
antamaan eläkelaitokselle tämän lain toimeenpanossa tarvittavat tiedot vuosittain poronhoitovuoden päätyttyä, siten
kuin eläkelaitos tarkemmin määrää. Eläketurvakeskuksella
ja eläkelaitoksella on oikeus tarvittaessa muulloinkin
saada näitä tietoja paliskunnilta ja paliskuntain yhdistykseltä. (23.12.1970/830)