17 §
Mom. 1
Jollei tästä laista muuta johdu, on soveltuvin osin lisäksi vastaavasti voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 2 §:n 2 momentissa, 3 §:n 1 ja 2 momentissa, 3 a §:ssä, 4 §:ssä, 4 a-4 h §:ssä, 4 j-4 n §:ssä, 5 §:n 1 momentissa, 2 momentin 1 kohdassa, 3 momentissa ja 6 momentissa, 5 a-5 c §:ssä, 7 g §:ssä , 7 h §:ssä, 8 §:ssä, 8 a – 8 g §:ssä, 9 §:ssä, 9 a §:ssä, 10 §:ssä ja 10 c §:ssä, 11 §:n 1 ja 2 momentissa, 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja 4 momentissa sekä 14 §:ssä, 16 §:ssä, 17 §:ssä, 17 a §:ssä, 17 b §:ssä, 18 §:ssä, 19 §:ssä, 19 a-19 e §:ssä, 20 §:ssä, 21 §:ssä, 21 a-21 e §:ssä ja 22 §:ssä säädetään. (18.12.1995/1485; Mu:27.3.1998/225)
Mom. 2
Työntekijäin eläkelain 7 g §:n säännöksiä sovellettaessa syntymävuosirajoina pidetään vuoden 1939 asemesta vuotta 1947, vuoden 1920 asemesta vuotta 1928 ja vuoden 1919 asemesta vuotta 1927. (18.12.1995/1485)
Mom. 3
Työntekijäin eläkelain 8 §:n 1 ja 5 momentin säännöksiä sovellettaessa tämän lain mukainen eläke on rinnastettava työntekijäin eläkelain perusteella saatavaan eläkkeeseen ja tämän lain mukaiseen eläkkeeseen oikeuttava työtulo otettava huomioon sanottujen säännösten edellyttämää korkeinta eläkkeen perusteena olevaa palkkaa valittaessa.
Mom. 4
Työntekijäin eläkelain 17 ja 18 §:n säännöksiä sovellettaessa rinnastetaan yrittäjä sanotussa laissa tarkoitettuun työnantajaan.
Mom. 5
Veroviranomainen on velvollinen antamaan eläketurvakeskukselle sekä eläkelaitokselle tämän lain toimeenpanossa tarvittavat tiedot. Näistä tiedoista eläketurvakeskus ja eläkelaitos ovat velvolliset, mikäli kysymyksessä ei ole käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttava tieto, maksamaan kohtuullisen palkkion.